Aina vain kolmesataa

 Pitäisiköhän tännekin taas välillä kirjoitella jotain? Hmm. No, paino tuntuu nyt aika  tehokkaasti jumivan tuossa seitsemänkympin kieppeillä, nyt ollaan taas parina aamuna oltu vähän sen alle. Aiemmin elämässäni eräässä vaiheessa painoin pitkään 70,3 kg, joten kai tämä nyt vain tuntuu kropalle jotenkin luontaiselta välipysäkiltä, jolta se ei tahtoisi jatkaa eteenpäin. Mutta jatkettava on!

Kuva http://weheartit.com/

Mietin tässä aiempaa painohistoriaani, ja huomasin erään hassun jutun - kaikkiin pidempiaikaisiin "vakituisiin painoihini" (eli painoihin, joissa kroppa on pysynyt pidemmän aikaa) liittyy aina 300 g. Alin aikuisiän painoni ikinä on 62,3 kg. Sitä ennen painoin pitkään 64,3 kg. Ennen ja jälkeenkin tuon olen painanut pitkään myös 67,3 kg, ja sitä seurasi sitten 70,3 kg. Pussidieetin aloittaessani painoin 76,3 kg. Kolmesataa grammaa tuntuu siis seuraavan minua, oli paino sitten mitä hyvänsä.

Kahden ja puolen kilon päästä olen muuten taas normaalipainoinen. Jes! Jotenkin en kyllä osaa vielä sisäistää tätä jo pudonnutta painoa, osaksi ehkä siksi, että se on nyt jumitellut niin pitkään. Mutta jos oikein miettii, niin onhan tässä jo tullut kahlattua yhden painoindeksiluokan päästä päähän. Aloitin lievän ja merkittävän lihavuuden rajamailta, ja kohta tosiaan paino jo kolkuttelee lievän lihavuuden ja normaalipainon rajaa. Olen tähän mennessä karistanut jo 8,5 % lähtöpainosta, ei huono! Monessa lähteessähän sanotaan, että jo 5 % painonpudotus on terveydelle hyväksi. Vaikka matkaa vielä on, niin kroppa varmasti kiittää jo tähän astisista saavutuksistakin. Tokihan matkaa vielä on, arviolta kolmasosa on nyt takana, ja kaksi kolmasosaa edessä.

Kuva http://weheartit.com/

Parin viikon päästä viikonloppuna on päivä, jolloin toivoisin kovasti olevani jo normaalipainon puolella. Minun mittaisellenihan normaalipainon raja on 67,2 kg, ja sen jos saavuttaisin, saisin samalla juhlistaa myös ensimmäistä pudotettua kymmentä kiloa. Dieetin alussa valmentaja kommentoi, että tuohon päivään mennessä olen varmasti pudottanut ainakin sen 10 kg. Nyt en kyllä ole enää varma. Kaksi viikkoa, 2,5 kg, ei sinänsä mikään mahdoton saavutus. Paino on kuitenkin jo kolmisen viikkoa jumitellut samoissa luvuissa, mistä tiedän lähteekö se sieltä vieläkään alaspäin? En voi kuin vain toivoa, että niin kävisi. Muutahan tässä ei oikein voi tehdä kuin toivoa, toivoa ja toivoa. Ja tietysti juoda paljon vettä ja yrittää pysyä aktiivisena.

Omituista

Kylläpä nyt taas jumittelee. Viime viikon aikana paino on laskenut oikein mukavasti, ja jumittui sitten muutamaksi päiväksi, onneksi sentään alimpaan painoon tähän mennessä. Odotin tälle aamulle uutta, mukavaa laskua, mutta kas - painohan olikin sitten noussut taas vajaan kilon. Mitä ihmettä tämä nyt oikein on? Yleensä tuollainen muutaman päivän jumi ennakoi vain reippaampaa laskua, mutta nyt kävikin päin vastoin. Kävin kyllä eilen illalla saunassa, voikohan olla, että keräsin sieltä vaan niin reippaasti turvotusta mukaani?

No, kohta on käynti valmentajan luona, ehkä hän osaa tarjoilla tähänkin pulmaan vastauksia ja tsemppiä. Vähän alkaa jo turhauttaa, kun olin tässä painossa eli 70,3 kg ensimmäisen kerran jo tasan kolme viikkoa sitten eli 5.2., ja yhä vain vaaka näyttää samaa. Parhaimmillaanhan se voisi olla jo lähempänä 65 kg:a. Mutta ei.

Loistavia uutisia monella tapaa

Jee, tänä aamuna vaa'alla oli pitkästä aikaa vastassa oikein mieluinen luku! 69,6 kg siis. Onkohan tämä ollut jokin henkinen uudelle kympille siirtymisen kriisi, jonka takia paino on poukkoillut ees taas tuossa seitsemänkympin liepeillä? Niin tai näin, toivottavasti se on nyt ohi ja suunta on taas alaspäin.

Sain eilen myös kerrassaan loistavia uutisia, kun kuulin päässeeni oman alani kesätöihin! Kovastihan en ole täällä "muusta elämästäni" kertonut, mutta paljastettakoon nyt sen verran, että olen amk-opiskelija. Työskentelen kyllä myös opintojeni ohella, mutta aivan muulla alalla. Olen tässä viimeiset viikot odotellut kuin tulisilla hiilillä, ja eilen puhelin sitten viimein soi ja sain kauan odotetun tiedon. Jippii! Hakijoita oli kymmeniä, ehkä satojakin, ja meitä valittuja vain pari, joten nyt saan kyllä syystäkin olla ylpeä. :) Puhumattakaan siitä, miten hyvää tämä tehnee tulevalle uralleni, nyt kun on jalka tukevasti oven välissä, voinen jo varovaisesti miettiä tulevien harjoitteluiden ja opinnäytetyön suorittamistakin tulevassa kesätyöpaikassani. Iso kivi siis vierähti sydämeltä.

Myös äitini oli oikein iloinen kuullessaan uutisen, ja juhlistimme hienoa uutista hänen kanssaan syömällä jäätelöt. Ja jotta rike ei jäisi näin vähäiseksi, maistoin myös vihdoin kovasti kohuttuja uusia Merkkareita, oikein hiilarihiiren ilta siis! Siitä huolimatta sain tänään aamulla tämän mukavan painoyllätyksen. Saa nähdä miten huomenna käy, sillä joutunen tänäänkin hieman lipsumaan. Ystäväni perheineen ovat tulossa vähän pidemmän matkan takaa kylään, ja teen meillä oikein kunnon lounaan. Listalla on pekoniin käärittyä broileria, wokattua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä vihersalaatti. Jälkiruuaksi olen pyöräyttänyt muffinsseja, lisäksi ajattelin vielä leipoa pieniä viinereitä. Pääruokapuoli itsessään kuulostaa aika hyvältä ja dieettiin sopivalta, vaikkakin pekoni onkin melkoinen rasvapommi. Päivän fiiliksen mukaan ajattelin sallia itselleni myös yhden muffinssin (en ole vielä edes maistanut niitä!) sekä yhden pienen viinerin, kyllähän tässä nyt on juhlinnan paikka! :) Eivätkä tällaiset pienet "repsumiset" minusta muutenkaan kaada maata. Vaikka tällaisella pussidieetillä nyt olenkin, niin sisimmässäni olen kyllä aikalailla rennon painonhallinnan kannattaja. Uskon, että kunhan pääosa ruokailusta - sanotaanko, että noin 80 % - on kunnossa ja hyvää ja terveellistä, niin se loppu voi sitten joskus sisältää vaikka vähän herkkujakin. Ajatus ei ehkä suoraan sovellu tähän camppailuun, mutta nyt on kyllä niin loistavia uutisia tullut ja fiilis on niin loistava, että jos päivällä tekee mieli muffinssia, niin sen kyllä syön. Turhaa pilata tätä loistavaa fiilistä kieltäytymisellä, himoilla ja kärsimisellä!

Loistavaa viikonloppua kaikille!

Töksis

Sahaa, jumittaa, nousee! Onpa ollut kummallinen viikko, ensin paino jumitti samassa monta päivää, ja lopulta nappasin itselleni komean 0,9 kg:n plussan. Äsken kävin valmentajalla, ja olihan siellä kehonkoostumuksessa sitten sentään tapahtunut muutoksia. Rasvaprosentti oli laskenut kahden viikon takaisesta 1,2 prosenttiyksikköä, muutos noin kuukauden takaiseen -4,4 %-yksikköä! Ihan huikean hyvä muutos kuulemma. Luustolihasprosentti taas oli noussut prosenttiyksikön, ja alusta asti siihenkin on tullut muutosta jo 2,2 %-yksikköä. Ei hätä ole siis tämän näköinen! Kyllä täältä vielä alaspäin tullaan vaa'an lukemienkin suhteen. :)

Loistavaa viikkoa kaikille! Kevätkin on taas askeleen lähempänä kuin viikko sitten.

Uudella kympillä!

Kaipa tätä nyt jo uskaltaa riemuita, kun paino on kahtena aamuna ollut samassa. Olen siis vihdoin päässyt uudelle kymmenluvulle! Jee!

En edes muista, milloin painoni on viimeksi alkanut kuutosella. On siitä varmaan vuosi, puolitoista ellei jopa kaksikin vuotta? Suurimman osan aikuisiästäni paino on keikkunut 64 - 67 kilossa. Alimmillaan se oli viitisen vuotta sitten 62,3 kg, alle sen olen painanut varmaankin joskus yläkoulussa. Ja sinnehän se suuntakin nyt taas on, aina kuuteenkymppiin ja vähän sen allekin!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Uutta ilmettä

Päivittelin tänään muuten myös mittanauhaakin taas, käykäähän vilkaisemassa! Valmennus on tosiaankin poikkeuksellisesti vasta huomenna, yleensä olen yrittänyt saada varattua sen tiistaiaamupäivälle, mutta tällä viikolla valmentajani oli silloin koulutuksessa. Valmentajan luona mitatut jutut päivittyvät siis vasta huomenna, mutta senttimittoja mittailin tänään aamulla, ja ne ovat nyt myös päivittyneet. Huomattavaa oli, että tuolla keskikropan alueella vauhti on nyt hieman hidastunut, ja itseasiassa vyötärömittakin oli nyt vähän enemmän kuin viime viikolla. Pistetään se kuitenkin hiilaripöhön ja naistenvaivojen piikkiin.

Päivitin äsken myös blogin ulkoasua vähän houkuttelevammaksi. Päädyin nyt tällaiseen aika hedelmäiseen teemaan, tekee vain niin kovasti mieli kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja! Marjoja tosin onneksi saan nyt syödäkin, mutta hedelmät, oih. Odotan kaiholla sitä hetkeä, kun saan taas pitkästä, pitkästä aikaa upottaa hampaani tuoreeseen ananakseen ja kiiviin. Ulkoasun lisäksi lisäsin ylös sivuvalikkoon myös sivun, jossa kerron lyhyesti Cambridge-ohjelmasta. Samat tiedot ja paljon enemmänkin löytyvät tietysti ohjelman omilta nettisivuilta, mutta kaipa tuollainen pieni infopläjäys on täälläkin paikallaan.

Loistavaa tiistaita kaikille! Aamun masisolot tulivat ja menivät, nyt olen taas täynnä energiaa ja virtaa ja innostusta.

Plussaa, plussaa!

Viikko numero neljä, plussaa 300 grammaa. Kokonaistulos -5,7 kg. Tapaaminen valmentajan kanssa on vasta huomenna iltapäivällä, kyllä tulee itku jos rasvaprosenttikin on muuttunut väärään suuntaan! No, tämän siitä lauantaisesta lipsumisesta nyt sain. Ensi kerralla mietin kyllä kahdesti lipsuako vai ei.

Vaan milläköhän tästä jumiolosta pääsisi irti? Jo pari viikkoa on ollut sellainen olo, ettei kropassa oikein tapahdu mitään. Vaikka senttejähän on kyllä lähtenyt ja se rasvaprosenttikin on pienentynyt, niin silti ei ole yhtään kevyempi olo. Kummaa. No, jospa tämä nyt tästä? Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Fiiliksiäni C-tuotteista

Jonkin verran näiden tuotteiden makuja onkin tullut jo ruodittua, mutta voisin nyt koittaa koota pienen yhteenvedon kaikista maistamistani, muutama on siis maistelematta. Makuasioista on kyllä paha kiistellä kun ne ovat niin yksilöllisiä, mutta jos tästä nyt olisi silti jollekin apua. :)

Pirtelöt

Minttusuklaa - Ehdoton suosikkini pirtelöistä. Kuten kaikki muutkin C-tuotteet, tämä on maultaan aika mieto. Ei kuitenkaan tippaakaan esanssinen, vaan oikein mukava, raikas minttusuklaa. Tämä maku toimii myös hyvin vaikkei hanasta tulisikaan kaikkein jääkylmintä vettä, ja sopiipa tämä hyvin lämpimäksi kaakaoksikin. Kaakaon kanssa tulee tosin muistaa se, että mikään muu tuote kuin puuro ei kestä kuumennusta, eli vesi on lämmitettävä (ei tulikuumaksi!) ensin, ja sekoitettava jauhe siihen vasta sitten. Helpointa sekoitus on shakerissa jolla taasen ei voi kuumia juomia sekoittaa, ja yksinkertaisinta onkin liottaa jauhe shakerissa pieneen määrään viileää vettä, ja sekoittaa se sitten mukissa kuumaan veteen. Toimii!

Mansikka - Toinen suosikkini on mansikka. En ole ollut kovinkaan ihastunut joihinkin mansikanmakuisiin palautusjuomiin, joten odotin mansikkapirtelön maistelua hieman epäileväisenä. Turhaan, koska tämäkin on maultaan tosi hyvä! Ei ollenkaan pistävän esanssinen tai mitenkään ällöttävä, vaan mukavan mansikkainen. Muistuttaa etäisesti ehkä sulanutta mansikkajäätelöä, hyvänmakuista joka tapauksessa.

Cappuccino - Oi, cappuccino! Tätä en uskaltanut ensimmäisellä viikolla edes maistaa, mutta epäilys oli turhaa. Cappuccino on tällaisen ei-kahvinjuojankin suuhun oikein maukas, ei liian kahvinen. Maultaan se muistuttaa oikeastaan aika paljon kaupan Frezza Mocca -juomia, ja voisin kuvitella että esimerkiksi kaakaopirtelöön yhdistettynä makuelämys olisi vielä lähempänä niitä. Minkäänlaista kahville tyypillistä pistävyyttä tai kitkeryyttä en tässä maista.

Kaakao - Kaakao oli ensimmäinen pettymykseni. Olen maistellut monen merkkisiä suklaapalautus- ja proteiinijuomia, ja suklaa on aina ollut varma valinta merkistä riippumatta. Tämä C-suklaa - tai siis kaakao - on kuitenkin aika vaisu ja laimea, ehkä jopa liian makea. Nyt tosin olen ollut pari viikkoa juomatta tätä, eli ehkä tämäkin taas kohta maistuu paremmin. Pirtelö ei tosin sinänsä maistu pahalta, mutta odotin tältä jotenkin niin paljon, että petyin hieman ensimmäistä kertaa maistaessani.

Banaani - Banaanipirtelöä haistaessani lähes jo säikähdin ja melkein kieltäydyin maistamasta, sillä haju oli todella pistävä. Onneksi kuitenkin maistoin, sillä maku ei ollut yhtään huonompi! En ole mikään kovin suuri banaaninystävä, mutta pirtelö on maultaan aika pehmeän ja lempeä banaanimainen. Muistuttaa etäisesti Ingmanin Bravo -suklaabanaanijäätelön banaanin makua.

Vanilja - Vaniljasta en oikein osaa sanoa mitään. Tämän maku on aika voimakas ja ehkä kaikista teollisin, ei kovinkaan minun mieleeni. Kyllä tätä kerran viikkoon yhden pirtelön syö, muttei välttämättä enempää. Olen kokeillut lisätä tähän mustikoita, mutta ne olivat niin jäisiä, ettei niistä juuri makua irronnut. Aion testata marjojen miksaamista tähän vielä jatkossakin, enkä luovuta ihan vielä.

Keitot

Vihannes - Keitoista en oikein pitänyt kummastakaan (purjoperunaa en edes maistanut), mutta vihanneskeitto oli niistä kahdesta syötävämpi. En tosin maista siinä mitään tunnistettavaa vihanneksen makua, mutta ihan syötävää se kyllä on, maussa on jollain tapaa aavistus paahteisuutta. Etenkin runsaalla chilillä ja valkosipulilla höystettynä tämä on ihan syötävää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että enää ensimmäisen viikon jälkeen olisin ostanut tätä uudelleen. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä?

Kanasieni - Kanasienikeitto, voi kanasienikeitto... Tuoksu lupaa paljon, maku pettää odotukset pahasti. Keittoa sekoittaessa (itse sekoitan keitot kuumaan veteen lautasella vispilällä) tuoksussa on ensin ihana kana, mutta keiton sekoittuessa vallalle pääsee vallan kummallinen tuoksu ja maku, joka taitaa sitten olla se sieni. Kyllä tätä pakolla sen nelisen pussia söi, mutta ei kiitos tätä enää ikinä! Chilillä makuaistin turruttamalla tämäkin kyllä menee, muttei ehkä muuten.

Puuro

Omenakaneli - Suurin suosikkini kaikista C-tuotteista. Valmentajani varoitteli etukäteen, että puuro saattaa maistua aluksi liian makealta, mutta tätä en itse huomannut. Minulle tosin makeinkaan karkki tai leivonnainen ei ole ikinä liian makea. :D Puurossa on oikein luonnollinen ja puhdas vihreän omenan maku pienella kanelisella vivahteella. Kanelia voi tarvittaessa lisätä itsekin makeutta taittamaan, jos haluaa. Puuron lämmitys täytyy kokeilla jokaisen omalla mikrollaan, meidän mikrollamme puurosta tulee 1,5 - 2 minuutissa kaikkein parasta, kunnolla puuromaista. Aamu ei voi alkaa huonosti kun saa annoksen C-puuroa.

Patukat

Karpalo - Patukoita ostaessani valmentaja sanoi, että hänen suosituin patukkansa on karpalo. Epäilin tätä silloin mielessäni, mutta niinhän siinä kävi, että karpaloon ihastuin itsekin eniten. Karpalon maku ei ole kovin voimakas, mutta kuitenkin mukavan marjaisa. Patukoista tämä on kaikkein eniten oikea herkku, muistuttaa ehkä joitain kaupan suklaakuorrutteisia mysli- / välipalapatukoita. Tätä voisin hyvin kuvitella syöväni milloin vain dieetin päätyttyäkin nimenomaan herkkuna, karkkipäivänä.

Minttusuklaa - Minttusuklaapatukka oli myös varma valinta, kuten pirtelökin. Ei mitenkään mullistavan upea ja ihastuttava, mutta kuitenkin rehellisen minttusuklainen. Rakennekin on mukavan rapsakka, ja muutenkin patukka on oikein mukavaa syötävää. Pureskelu tosin tuntuu paikoin aika työläältä, tätä (ja muitakin patukoita kyllä) saa välillä jauhaa oikein ajatuksella.

Maapähkinä - Tämäkin on hyvä patukka, sellainen mukavan makean suolainen. Rakenteeltaan tämäkin on mukavan rapsakka, enkä oikein keksi tästä mitään huonoa sanottavaa.

Toffe - Tämä oli ehkä patukoista suurin pettymys. Kaikki patukat ovat kyllä oikein hyviä, joten pettymyskään ei ollut sinänsä kuitenkaan suuri. Rakenteeltaan tämä on erilainen kuin muut patukat, vähän sellainen toffeemaisen venyvä. Ainoa miinus tälle tulee aavistuksen hassusta sivumausta. Patukan nimi on kyllä Malt toffee, ja tämä häiritsevä maku on ehkä sitten juuri se mallas. Ei mikään paha kyllä, mutta sellainen, että sen huomasi. Muutaman näitä syötyään makuun varmasti tottuu kyllä, ja silloin tämäkin on oikein oiva herkku.

Sunnuntai-illan mietteitä

Kylläpäs nyt on hiljentynyt kun on jäänyt aamupainojen punnitukset pois! No, tänne kuuluu ihan hyvää, ei mitään kummempaa niin sanoakseni. Eilen tosin jouduin ensimmäistä kertaa lipsumaan oikein kunnolla, kun kävimme vähän reissussa joka venyi liian pitkäksi, eivätkä mukaan ottamani pussit riittäneet. Tuli siinä samalla koettua sitten sekin, kun vatsa täyttyy ihan ääriään myöten eikä sinne mahdu enää suupalaakaan. En ensin meinannut oikein uskoa että olo oli jo täysi, joten söin sitten vähän lisää vielä. Sehän ei olisi kannattanut, koska hetken päästä koin aika tuskallisesti sen, kun ruoka vain tuntuu juuttuvan ruokatorveen, eikä tahdo liikkua minnekään. Auts! Hetken sulattelun jälkeen tilanne onneksi selvisi ja vatsa venyi vastaanottamaan viimeisenkin suupalan.

Tämä sai kyllä vähän miettimään sitä, ettei kylläisyydentunteeni ole kyllä normaali. Tässäkin tilanteessa tunne oli aika pieni, enkä tajunnut ottaa sitä vakavasti. Toivottavasti nälänsäätelyni elpyy ja kylläisyydentunnekin palaa vielä normaaliksi tämän projektin edetessä. Olen kyllä jo pitkään tiedostanut sen, etten oikein tunne itseäni kylläiseksi ennen kuin olen jo liian täynnä. Pelkkä asian tiedostaminen ei vain oikein auta, kun aina sitä ei tahdo "muistaa" ottaa huomioon ja tulee syötyä siihen asti kunnes tuntuu kylläiseltä, eli liikaa. Tämä asia vaatii kyllä vielä ajatustyötäkin, on ehkä vähän tutkittava asiaa tarkemmin ja haettava erilaisia työkaluja sen ratkaisemiseksi.

Vaa'alla käynti houkuttelee edelleen kovasti, vielä pitäisi malttaa yksi aamu ennen punnitusta! Jotenkin on ihan sellainen olo, ettei muutosta olisi tapahtunut ollenkaan. Eilinen lipsahdus näkyy kyllä varmasti painossa, kun tuli aika huolella syötyä hiilaripitoista ruokaa. Toivottavasti ei nyt sentään ole aivan plussaa tullut viime viikkoon!

Tunnustus

Nyt seuraa tunnustus. Olen syönyt tänään kolme Läkerolin YUP-pastillia (Suomesta näitä ei kai saa, itse löysin joululomalla Haaparannalta). 3 g hiilihydraatteja, 18 g kaloreita. Syntisen hyviä, kirpeänmakeita, marjanmakuisia. Hyi minua.

No, olisin voinut sortua pahempaankin. Nämä Läkerolit ovat sentään sokerittomia. Pöydällä on miehelleni tarkoitettu merkkaripussi, joka kyllä aika kovasti huutaa nimeäni. Mutta ehtiihän niitä maistamaan myöhemminkin keväällä.

Haasteita

Viikko sitten (tai on siitä jo vähän reilu viikko) taisin luvata, että liikkuisin viime viikolla vähintään kolme tuntia hikiliikuntaa. No, kyllähän se toteutui! Maanantaina kahvakuulailin raivokkaasti, keskiviikkona heitin vajaan tunnin reippaan kävelylenkin, torstaina sauvakävelin ripeästi reilun tunnin ja lauantaina kokeilin uutta tanssilajia. Tavoite saavutettu siis!

Tämän viikon haasteena olisikin olla käymättä aamuisin vaa'alla niin, että ottaisin seuraavan aamupainon vasta "virallisena" punnituspäivänäni eli tiistaina. Tehdäänpä näin siis! Vaa'alle hyppääminen houkuttaa kyllä kovasti, mutta ehkä on parempi tehdä näin. Paino kuitenkin sahaa ylös ja alas ja välillä junnaa paikoillaankin, joten ehkäpä tällä vältyn ylimääräiseltä stressiltä. Stressihän osaksi vaikeuttaa laihtumista, joten ehkä se paino sitten laskeekin paremmin ihan keskenään, kun sitä ei joka hetki ole tarkkailemassa.

Ilokseni voin myös kertoa, että tammikuun lopulla manailemani murheenkryynitkin alkavat olla historiaa. Vatsa on pikku hiljaa herännyt taas toimimaan, kiitos luultavasti kakkostason reippaamman syömisen ja sen, että olen nauttinut kahvikupillisen päivittäin. En oikeastaan ole mikään kahvinjuoja eikä vatsani sitä oikein kestäkään, joten se saa myös vatsani aika hyvin toimimaan. Uniongelmatkin tuntuvat olevan historiaa! Uniteetäkään en ole enää juonut aivan joka ilta, mutta kyllä sillä on selkeästi rauhoittava vaikutus, ja tuntuu, että teenjuonnin jälkeisinä aamuina nukun myös sikeämmin ja pidempään. Sen lisäksi ostin taannoin laventelituoksuöljyä, ja sen vieno tuoksu tuntuu makuuhuoneessa leijaillessa myös auttavan. Kolmantena vaikuttavana tekijänä pidänä tätä kakkostasoa, ja sen mukanaan tuomia marjoja. Minulla on tapana nauttia marjat ihan viimeisenä illalla, ja ilmeisesti niiden tuoma kevyt hiilihydraattilisä auttaa unensaantiin. Niin tai näin, en valita!

Kolmas viikko paketissa

Tänään käyty valmentajalla, ja fiilis on taas katossa! Aamupainojen mukaan tähän astinen kokonaispudotus on -6 kg, valmentajan vaa'an mukaan -5,8 kg. Painoindeksi on laskenut 28,7 -> 26,5, rasvaprosentti 45,1% -> 41,9%, luustolihasprosentti noussut normaalin viitearvojen piiriin 23,3% -> 24,5% ja viskeraalinen rasvakin tippunut 6 -> 5! Senttejäkin on ropissut jo ihan huimasti, mm. vyötäröltä 15 cm! Kyllä näillä tuloksilla jaksaa taas tsempata, etenkin rasvaprosentin muutos taitaa olla aika hyvä. :)

Tällä kertaa otin maisteluun myös kaikki tarjolle olleet patukat, eli maapähkinää, karpaloa, toffeeta ja minttusuklaata. Maapähkinä pääsikin nyt heti maisteluun, ja kyllähän tämä on hyvää! Olen muutenkin heikkona makean ja suolaisen yhdistelmään (esim. Aino-jäätelö jossa on vaniljaa, suolaista kinuskia ja macadamiakrokanttia, ai että!), ja hyvinhän se toimii tässä patukassakin.

Iik, ruokaa!

Totesi kroppani saadessaan vähän reilummin (eli kakkostason verran) kanaa, vihanneksia ja mustikoita, ja heitti plussat aamupainoon. Pudotus viikontakaisesta tällä hetkellä 600 grammaa, eipä näytä kovin mairittelevalta! Olo on kuitenkin jotenkin energisempi ja terveempi ja vatsakin on herännyt ainakin ääntelemään, eli eiköhän tämä ihan hyvä muutos ollut. Kunhan vaan kroppakin saa siitä taas kunnolla kiinni ja suostuu taas luopumaan läskeistään.

Hyvää maanantaita kaikille!

Pikapäätös

Hetken pohdittuani totesin, että on ihan tyhmää tuskailla nykytilaa kun voin nyt jo ihan keskenäni siirtyä sinne kakkostasolle. Ja niinpä teinkin, eli nautin isomman lounaan, ja iltapalaksi aion napata mustikoita. Periaatteessahan olisi kai pitänyt odottaa seuraavaa valmennuskertaa, mutta tuskinpa valmentaja tästä on mun päätäni vadille vaatimassa. :) Minun hyvinvoinnistanihan tässä on kyse, ja kun olo oli kakkostasolla jollain maagisella tavalla parempi kuin 1+:lla, niin sitähän tässä kai kannattaa toteuttaa.

En haluaisi valittaa, mutta...

Jumissa ollaan taas. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Nesteet virtasivat eilen tosi hyvin, ja olin jo ihan varma, että tänä aamuna iloitaan. Sen sijaan teki mieli heittää vaaka seinään. Miksi hitossa aina vaan jumittaa, vaikka teen kaiken ihan oikein? Ei muuta, mutta näin opiskelijana ei kyllä ole varaa olla montaa turhaa viikkoa tällaisella huippukalliilla dieetillä, jos tuloksiakaan ei synny tai ne ovat näin säälittäviä.

Seuraava tapaaminen valmentajan kanssa on tiistaina. Aion siirtyä silloin takaisin tasolle 2. Ehkä näin vähäinen kalorimäärä ja etenkin vihannesten ja marjojen (= kuitujen) puute ei vaan sovi kropalleni niin hyvin, vaan se kaipaa enemmän ravintoa päästääkseen läskeistä irti.

Note to self

Älä juo lightmehua. Ei lasillistakaan, vaikka se kuinka tuntuisi houkuttelevalta ajatukselta. Sorruin eilen peräti kahteen lasilliseen, ja kyllähän se heti potkaisee painon takaisin päin. Pirun lisäaineet! En oikeastaan ole kovinkaan perehtynyt light-mehujen sielunelämään, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että ne saattavat nostaa kropan hormonipitoisuuksia niin, että jopa katkaisevat ketoosin jollain tapaa. Lisäksi ne myös aiheuttavat näläntunnetta niin, että helposti sen painonpudotuksen tuhoaa jo ihan syömällä liikaa, jos siis antaa itsensä syödä liikaa. Sitähän en kyllä ole tehnyt, enkä aiokaan tehdä.

Malttamattomuus alkaa kyllä nostaa jo päätään. Haluaisin nähdä vaa'alla valtavia pudotuksia, yllättyä iloisesti joka aamu. Olen kyllä aina ollut aika kärsimätön luonteeltani, joten toisaalta tämä on myös hyvää treeniä. Opetella sietämään epävarmuutta, löytää itsestään sitä malttia.

Se tässä pusseilussa on kyllä hankalaa tai "hankalaa", kun painon putoamista ei oikein voi vauhdittaa millään. Sen kun vaan pistelee ne kolme pussia (ja tasosta riippuen extraa) naamaansa ja odottaa, että paino putoaa. Liikkuakin toki saa, jos siltä tuntuu, mutta kun kalorivaje jo ilman liikuntaakin on niin suuri, niin eihän se lisäliikuntakaan oikein missään näy. Paitsi tietysti vilkastuttaa aineenvaihduntaa, mutta yhtälailla saattaa myös kerätä nestettä kroppaan. Sekin on ehkä opettelun ja itsensä kehittämisen paikka, että osaa tyytyä vain siihen, että tulokset eivät ole minusta riippuvaisia. Tai toki ovat, omaa kroppaanihan tässä sulattelen keveämmäksi, mutten kuitenkaan varsinaisesti toimillani voi nopeuttaa painon pudotusta mitenkään.

Onneksi ensimmäiseen tavoitepäivääni on vielä rutkasti aikaa. En ole päättänyt mitään kilomääräistä tavoitetta kyseiselle päivälle, sen vain, että aion olla silloin paljon kevyempi kuin olin tammikuun 15. päivä. Päivän lähentyessä painotavoitekin varmaan vielä tarkentuu, nyt se tuntuu vielä niin kaukaiselta, että mahdollista painoa on hankala kuvitella.

Herätys, vatsa!

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa vähän ilahduttavampi luku vaa'an näytöllä. Alkaisikohan tämä jumi pikku hiljaa olla tässä? Toivottavasti!

Painon lisäksi on jumittanut myös vatsa, sekin jo viikon verran. Olen tämän viikon yrittänyt saada sitä heräilemään nappaamalla pari magnesiumtablettia iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta vaikutus ei ole juuri ollut sanottava. Tänään kävinkin sitten hakemassa apteekista sokeritonta Vi-Siblin S:ää eli liukenevaa lääkekuitua, jonka pitäisi auttaa sekä löysää että hidasta vatsaa. Vaikuttavana aineena tässä on siis ispaghulan siemenkuori eli tutummin psyllium, joka on tuttu tuote myös leivonnasta (myydään mm. tuotenimellä Fiber Husk).

Toinen murheenkryynini onkin uniongelmat. Nukahtaminen iltaisin on helpottunut, kiitos ostamani Forsman Tean Rauhoittava hetki -yrttiteen. Nyt olenkin sitten vuorostani alkanut heräillä keskellä yötä, ja uudelleen nukahtaminen on välillä todella vaikeaa. Onpa ärsyttävää! Tänään sitten kartutin uniapuarsenaaliani laventelituoksuöljyllä. Taidan kokeilla näin ensi alkuun laittaa sitä vaikkapa pari tippaa nenäliinaan ja nenäliinan tyynyn alle, jolloin se toivottavasti mukavasti leijailee sieltä nenääni rauhoittaen ja helpottaen nukahtamista. Tokihan apteekeista ja luontaistuotekaupoista saisi muunlaisiakin troppeja tähän nukahtamisvaivaan, esim. valerianaa ja mietoa melatoniinia, jota nykyään saa ostaa ilman reseptiäkin. Haluaisin nyt kuitenkin katsoa nämä muut kortit ensin, ja siirtyä nappailemaan noita nappeja vasta sitten, jos mikään muu ei auta. Mitä luonnollisemman ratkaisun keksin, sen parempi. :)

Miksi?

En ole kovin laajasti tästä uudesta projektistani huudellut, mutta väistämättä on tullut eteen tilanteita, joissa siitä on pitänyt kertoa. Kukaan ei sinänsä ole kyseenalaistanut tätä, onhan ihan silminnähtävää, että tässä kropassa on ylimääräistä, josta olisi hyvä päästä eroon. Olen kuitenkin pohtinut syitä sille, miksi oikeastaan lähdin tähän projektiin.

Sanoisin, että teen tämän ehdottomasti itseni takia.

 

Haluan näyttää hyvältä ja tuntea oloni hyväksi bikineissä.

 

 Kevyempi kroppa on helpompi hallita erilaisissa urheilusuorituksissa.

 

 Haluan reppuselkään!

Haluan voida käyttää mitä vaatteita vain murehtimatta sitä, etteivät ne oikein istu.

Haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja olla terve.

Haluan antaa terveellisen esimerkin ja eväät terveelliseen elämään mahdollisille tuleville lapsillemme.

Haluan olla hoikka ja kaunis morsian sitten kun se suuri päivä joskus tulee.

Melko pinnallisia syitä, kyllä. Pitäisikö sitä peitellä, että haluaa näyttää hyvältä? Toki terveys on minulle erittäin tärkeää, ja loppujen lopuksi olen tietysti mieluummin terve kuin hyvännäköinen (jos pitäisi siis valita vain toinen), mutta kyllä se ulkonäkökin vain merkitsee. Vaikka itsetuntoni on hyvä jo nyt, se tulee varmasti paranemaan vielä sitä mukaa, kun kilot sulavat. Olen erittäin visuaalinen ihminen, joten turha peitellä sitä faktaa, etten kaiken muun kauneuden ohella pitäisi myös siitä, että oma vartaloni näyttää hyvältä.

Ai niin muuten, paino. Se on edelleen jumissa, tottakai!

Kuvat we♥it.

Tiistai on toivoa täynnä

Kerrataanpas sitten kulunut toinen viikko. Paino on laskenut 1,1 kg, eli 73 kg:sta 71,9 kg:n. Valmentajan punnitsemien painojen mukaan tulos on -0,9 kg, 73,7 kg -> 72,8 kg. Senttejäkin on taas viikon takaisesta huvennut kivasti, rinnanympärys -4 cm (yhteensä -8 cm), vyötärö -4 cm (-8 cm) ja napa -4 cm (-10 cm). Sentteinä katsottuna tulokset ovat siis liki viime viikon kaltaisia, vaikka suurta muutosta ei painossa olekaan tapahtunut. Valmentaja myös muistutti, että koska en ole mitenkään merkittävästi ylipainoinen, ovat nämä tällaisetkin pudotukset aivan hyviä. Kummasti sitä vaan alkaa itse omassa päässään ahnehtimaan ja tahtoisi lisää, lisää!

Valmentaja myös kertoi, että useimmilla kolmas viikko on kunnon jumiviikko. Minulla kuitenkin jo ensimmäisen viikon pudotus oli niin hyvä, että saatoin saadakin jumiviikon niskaani jo näin toisena viikkona. Hän sanoi, että jumia saattaa luultavasti kestää vielä pari päivää, mutta sitten on taas lupa odottaa pudotuksia vaikka joka aamu. :) Ei siis mitään syytä lannistua! Eikä sillä, enhän minä tässä nyt lannistumassakaan ole. Tokihan tiedän sen, ettei painonpudotus ole mikään suoraa viivaa pitkin kulkeva juttu, vaan se saattaa hyvin polveilla ja kulkea vaikka portaittain. Tulosta kyllä tulee, kun vain malttaa olla sitkeä. Saapa muuten nähdä, miten lähellä uudelle kymmenluvulle siirtyminen on viikon päästä. Siihenhän on nyt matkaa tasan 2 kg, joka olisi kyllä teoriassa täysin mahdollinen pudotus viikossakin. Jännää! Viikon päästä mittaillaan viimein myös kehonkoostumuksetkin, on siis monta syytä odottaa jo kovasti ensi viikon tapaamiskertaa.

Voihan jumitus

Jo kolmatta päivää aamupaino 72,1 kg! Aargh!
Kyllä se vaan näköjään syö naista, kun paino jumittaa ja jumittaa. Nyt kun tarkkailen - vielä verrattain lyhyttä - painohistoriaani, olen huomaavinani, että pudotuksia on edeltänyt aina reippaampi liikkuminen edellisenä päivänä. Nyt viikonloppuna liikunnat on kyllä jääneet aika minimiin, siitäköhän se johtuu? Ei siis sillä, että tässä mitään lisävajetta enää kaipaisin, mutta nähtävästi aineenvaihduntani on vähän uinahtanut tässä viikonlopun aikana.

Tämän uuden viikon teemana voisikin olla sitten liikunta. Tavoitteeksi voisin asettaa vaikkapa kunnon hikiliikuntaa kolmelle päivälle, ja muuten sitten vähintään puolen tunnin reipas kävelylenkki. Kävelylenkin pitää olla ihan oikea lenkki, eli työmatkoja tai muita hyötyliikuntaa siihen ei lasketa.

Reipasta uutta viikkoa kaikille!

Jumittaa, ei jumita

Kyllähän se paino eilen sitten vihdoin oli mennyt alaspäin, ihan vain ollakseen tänään sitten taas täsmälleen samassa lukemassa kuin eilen. Hohhoijaa. Toivoin, että saisin toisella viikolla pudotettua -1,5 kg eli kahden viikon kokonaissaldoksi -5 kg, mutta nyt näyttää ehkä vähän toivottomalta. Kaksi aamua eli tiistaihin asti aikaa ja -800 g, niinköhän vain jää tapahtumatta? Nyt tuntuu siltä että jo -200 g olisi tarpeeksi, sillä pääsisin jo uudelle luvulle eli 71-alkuisiin painoihin.

Luin eilen netistä vinkin, että sekoittamalla pirtelöpussin pienempään määrään vettä, sauvasekoittimella suristelemalla ja sitten silikonimuotissa jäädyttämällä voisi saada jotain suklaan kaltaista aikaiseksi. Pakkohan sitä oli heti kokeilla, ja ihan hauska lopputulos kyllä tuli, sellainen jäädykemäinen. Ensi kerralla taidan kyllä koittaa tehdä tämän suoraan pienelle lautaselle, niin jää palojen irrottelu muotista pois. Jäädykkeestä voisikin ottaa sellaisen viikonloppuiltojen herkun, vähän vaihtelua pirtelöihin. Ja kun herkut ne vain ovat mielessä, niin pääsinpä muuten perjantaina maistelemaan sitä punaista Cambridge-mehua, ja oli kyllä tosi hyvää! Maku oli ihan samanlainen kuin joissain punaisissa hedelmäkarkeissa, en ihan vielä onnistunut keksimään että missä. Mehujauhetta täytyy kyllä ehdottomasti ostaa kotiinkin!

Muutin muuten äsken kommentointiasetuksia niin, että kuka tahansa voi kommentoida, myös ilman Google-tiliä tai muuta tunnistautumista. Toivottavasti tämä tsemppaisi teitä vähän kommentoimaan! Statistiikat kun kertovat että kävijöitä on kuitenkin ihan mukavasti päivittäin, olisi kiva jos ilmiantaisitte itsenne. :)

Ensimmäinen jumi

No kyllähän se nyt vain taisi iskeä, ensimmäinen jumi! Tässä viimeisen muutaman päivän aamupainot:

22.1. 73,0 kg (-1,0 kg / -3,3 kg) 
23.1. 72,8 kg (-0,2 kg / -3,5 kg) 
24.1. 72,9 kg (+0,1 kg / -3,4 kg) 
25.1. 72,8 kg (-0,1 kg / -3,5 kg)

Hienosti 200 gramman sisällä soudetaan siis. Taitaa olla niin, että nesteet ovat nyt kaikki karisseet, ja kroppani yrittää alkaa polttaa rasvoja pois? Tiukassa vain tuntuu olevan! Tiedän kyllä, että ennemmin tai myöhemmin se paino vielä tulee sieltä alas, mutta kyllä se vähän kismittää aamulla astua vaa'alle, kun tulos on noin onneton. Mutta ehkä viikonloppuna tapahtuisi oikein kunnon rysäys?

Nousua laskun kunniaksi

Tättärää! Tason 1+ kunniaksi vaaka näytti aamulla +0,1 kg eiliseen verrattuna. No, enpä aio taaskaan hätääntyä, kyllä se sieltä vielä alas tulee. Toisaalta olisikin kiintoisaa kokea ensimmäinen kunnon jumi, nähdä, miten se vaikuttaa omaan fiilikseen. Katoaako motivaatio kokonaan, olenko valmis lyömään hanskat tiskiin, vai jaksanko uskoa siihen, että notkahdus alaspäin tulee kyllä vielä? Toivoisin jaksavani pysyä positiivisena, mutta eipä sitä näe ennen kuin tilanne on päällä.

Tänään on meteorologien ennustama viimeinen hieno talvipäivä, joten pitänee syöksyä ulos nauttimaan siitä. Alunperin tarkoitukseni oli pitää tänään siivouspäivä, mutta voihan sitä siivota illemmallakin, kun on jo pimeää. Jotenkin siivoaminenkin vain on mukavampaa ja reippaampaa näin päivänvalossa, mutta ehkä siinä on taas yksi mukavuusalue ylitettäväksi? Toivottavasti. Mutta nyt ulos!

Tasolta toiselle

Ja näin sitä humpsahdettiin tasolle 1+! Kävin siis äsken valmentajan luona, ja hän oli oikein tyytyväinen ja iloinen onnistumisestani. Siellä punnittujen painojen mukaan kahdeksassa päivässä oli kadonnut -3,4 kg, omalla vaa'alla punnittuna aamupainoista -3,5 kg, joten hyvin on kyllä lähtenyt käyntiin! Muita juttuja ei nyt mitattukaan, kun tuo nestetasapaino tuskin on vielä aivan kohdillaan, eli rasvaprosenttikin olisi voinut näyttää ihan hassulta. No, jospa sitten ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. :)

Uniongelmat meinaavat kyllä vähän vaivata, eilenkin valvoin taas kahteen, ennen kuin viimein sammuin. Vähän pelottaa, että pahenevatko nämä ongelmat tästä vielä, nyt kun ketoosi syvenee... Toivottavasti eivät! Valmentaja sanoi että mulla tämä menee vielä hassusti päin, yleensä kuulemma kaikilta lyhenee ne unet sieltä loppupäästä eli herätään aiemmin, mutta minä taas en meinaa millään saada unta. No, kävin äsken ostamassa rauhoittavaa ja nukahtamista helpottavaa yrttiteetä, toivottavasti siitä olisi apua. Tämä on sinänsä niin absurdin tuntuinen tilanne, kun liikun enemmän kuin ennen, ulkoilen paljon, makuuhuone on viileä ja rauhoitun iltaisin hyvin, eli puitteiden pitäisi olla enemmän kuin loistavat, mutta uni ei vain tule.

Ensimmäinen viikko -3,3 kg!

Otsikossahan se jo näkyykin tämän päivän tärkein juttu, eli ekan viikon tulos -3,3 kg! Tämä siis aamupainoista omalla vaa'alla punnittuna, valmentajan kanssa tapaaminen on vasta huomenna. Pääsinpäs myös sanomaan "mitäs minä sanoin!", kun eilen pienen plussan jälkeen jaksoin ajatella positiivisesti, ja niinhän se näköjään kannatti. Hyvä minä! Toki tiedän, että tuskin olen päässyt laihtumaan vielä grammaakaan, mutta nesteet ovat nyt poissa ja hyvä niin. Olo on jo paljon sutjakampi, vatsakin on aivan eri tuntuinen kuin ennen, kun turvotus on poissa. Senttejäkin tuli mittailtua tänään, ja niitähän on lähtenyt oikein mukavasti! Vallitseva teema kutistumisessani näyttää olevan neljä, eli olen rinnoista vatsaan asti ulottuvalta alueelta kutistunut kauttaaltaan neljä senttiä jokaisesta mittauspaikastani. Lantio ja reiden ympärys ovat sitten molemmat -2 cm viikon takaisesta, ei huono sekään. Senttimitathan löytyvät tarkemmin tuolta mittanauha-sivulta. :)

Tämä epäturvonnut olo on kyllä aika loistava. Pistää myös kovasti miettimään sitä, miten paljon haluankaan sitten pusseilun jälkeen enää opetellakaan siihen vanhaan höttöhiilarien syöntiin. Tai no, aika maltillisestihan olen niitä kyllä tähänkin asti syönyt, ruuan lisäkkeeksi peruna tai pienempiä pari, ja riisiä ja pastaakin (täysjyvää tietenkin) aika maltilliset annokset. Ja sittenhän on leipä, etenkin kaikenlaisilla vaaleilla leivillä on heikko kohta sydämessäni. Paikallisen leipomon hiivaleipä, itse leivotut sämpylät tai tuore patonki, oi että! Toisaalta en osaa syödä leipää muuten kuin aamuisin, ja silloinkin oikeastaan aika järkeviä määriä, pari sämpylää tai pari viipaletta leipää, tai sitten vain yksi sämpylä tai leipäviipale, jos syön myös puuroa. Paahtoleipä on oikeastaan ainoa jota tulee helposti syötyä enemmänkin. Työpäivät ovat poikkeus, silloin minulla on usein eväänäkin leipää, mutta se on lähes poikkeuksetta Uotilan ruislimppua, joka mielestäni on leiväksi aika hyvillä ravintoarvoilla varustettua, ja sitä paitsi tosi hyvää! Muutenkin olen yrittänyt pitää yllä sitä, että viikolla söisin runsaskuituista ruisleipää, ja viikonlopuksi saa sitten ostaa vaaleampaakin leipää jos siltä tuntuu.

Ja kyllähän minä oikeastaan tiedän, mikä se entinen ongelmakohta oli. Jatkuva napostelu ja herkuttelu. Suklaata, karkkia, keksejä, sipsejä, ihan mielettömiä määriä viikossa! Siihen en kyllä aio enää palata, en ikinä. Vielä en aivan tiedä, millaiseksi pyrin muuttamaan suhtautumistani herkkuihin. Monia vuosiahan minulla oli karkkipäivä lauantaisin, ja se kyllä toimi hyvin. Toisaalta olen nyt viime aikoina ajautunut ajatuksellisesti kohti rentoa painonhallintaa, josta mm. Patrik Borg kirjoissaan kertoo. Yksi niistä mieleeni painunut ajatus on se, että jos 80% ruokailusta on hyvää ja oikeanlaista, voi loppu 20% olla vähän vapaampaa ilman, että sillä on juuri vaikutusta painonhallintaan tai terveyteen. Tuohon sääntöönhän kyllä tämä karkkipäivä kerran viikossakin istuisi, kunhan vaan onnistuisin pitämään sen siinä! Ja miksen onnistuisi. Tällä kertaa olen päättänyt onnistua, ja niin myös tapahtuu, muita vaihtoehtoja en hyväksy.

Tuosta!

Kuten aamupaino-sivu paljastaa, tämän aamun tulos olikin sitten +100 g. No, ei hätä ole tämän näköinen! Olinhan eilen iltavuorossa töissä, joten illan viimeiset ateriat venyivät suhteellisen myöhäiselle. Ehkä ne vain kummittelivat siellä vatsassa. :)

Tänään kävin kokeilemassa sitä, miten jaksan kahvakuulatunnin tällä uudella ruokavaliolla. Fiilis treenin jälkeen oli loistava, joten hyvinpä taidan jaksaa! Loppuvaiheessa tuntia tuli aavistuksen hutera olo päähän, mutta pienellä lepotauolla se meni ohi. Varsinaisesti ei koko tunnin aikana tuntunut siltä, että olisi jotenkin virta loppunut kesken, vaan jaksoin hyvin loppuun asti. Taidanpa siis uskaltaa siirtyä keskiviikkona seuraavana tapaamisenani 1+:lle, voihan sitä sitten tarvittaessa näinä kahvakuulapäivinä syödä vähän enemmän, että varmasti jaksaa.

Kaikki ostamani pirtelömaut on nyt testattu. Mansikasta tykkäsin, siinä oli muillekin tuotteille ominainen pehmeä maku, ei mitenkään esanssinen tai ällöttävän teollinen. Sitä siis jatkossakin! Äsken maistelin cappucinoa, ja sekin oli yllättävän hyvää. Minähän en siis juo kahvia ollenkaan (okei, juhlissa voin ottaa puoli kuppia niin, että toinen puolikas on maitoa, eli siis maitoa kahvilla, kuten jotkut sanovat :D), joten olin yllättynyt, miten hyvin tämäkin maku sopi suuhuni. Ehkä se johtuu juuri tuosta makujen pehmeydestä, kahvin maku oli toki tunnistettava, muttei mitenkään kitkerä tai pistävä. Cappucinokin pääsee siis ostoslistalle keskiviikkona.

Nyt täytyy kyllä rientää suihkuun. Treenistä jäi ihan huippuhyvä olo, ja sen varmasti viimeistelee täydellisesti ihana kuuma suihku ja pieni kupillinen mustikoita. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Repsahdusko?

Ehkä.

Lasista löytyy SodaStreamin sokeritonta sitruunavirvoitusjuomaa, 1,7 kcal / 100 ml. Tiedän, ettei näihin light limppari ja -mehujuttuihin auttaisi näin dieetillä sekaantua ollenkaan, hampaatkaan eivät tykkää. Sallin kuitenkin tämän tänään itselleni hyvillä mielin, reippailinhan päivemmällä reippaan 9 km kävelylenkinkin kauniissa säässä. Ei sillä, että aikoisin jatkossa palkita itseäni liikuntasuorituksista syömällä, mutta onpa nyt ainakin sitä vajetta, mihin nämä turhat hukkakalorit hukata.

Sitä uutta shakeriakaan ei muuten löytynyt. Haluaisin vähän pienemmän kuin nykyinen (sellainen Fastin 750 ml), Prismassa sellaisia olisi kyllä ollut valikoimassa (myöskin Fastin, mutta Dietmixin väreissä eli pirteän pinkki ja kokoa 500 ml), hylly vain ammotti tyhjyyttään. Täytyypä siis käydä katsomassa uudelleen! Valmentajaltakin saisi toki Cambridgen omaa shakeria, mutta taidan tyytyä tähän vähän edullisempaan versioon, jos vain onnistun saamaan sen jostain käsiini.

Viides päivä

Huomenta! Kylläpä tuntuu hyvältä, kun nesteet poistuvat ja hiilaripöhö laskee. Tämän aamun tulos oli 74,1 kg, joka on jo 2,2 kg vähemmän kuin aloituspäivänä! Pömppövatsakin tuntuu jo ihan erilaiselta, kun pahin turvotus on laskenut. Isohan se toki vieläkin on, mutta fiilis vain on erilainen. Jotenkin vähemmän turpea.

Tänään on varmaankin ensimmäinen koettelemuksien päivä. Lauantai on aina ollut karkkipäivä, ja jo eilen mieli hieman kaipasi perjantaista sipsipussia sohvalle kaveriksi. Tämän viikonlopun tekee entistä pahemmaksi se, että avomieheni lähti viikoksi matkalle, eli joudun vielä kestämään näitä kaikkia mielitekoja yksin! No, ei kai auta muu kuin lusikoida puuro naamaan ja lähteä ulos kuluttamaan aikaa. Voisin oikeastaan mennä etsimään itselleni uutta shakeria, vanhasta on hukkunut se sekoitusritilä jonnekin, ja se ihan aavistuksen haittaa tätä elämää. Ei paljon, pääosin ne kököt ovat kyllä ihan syötävän makuisia, mutta olisihan se nyt hauskaa säästyä niiltäkin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Uusi rakkauteni

Kakkostasossa on kyllä se hyvä puoli, ettei kuitenkaan voi aivan täysin unohtaa sitä normaalia ruokailua. Toisaalta halusin kyllä siitä kunnon pesäeron, mutta tällainen yksi ateria päivässä on oikein hyvä. Joudun vähän pähkäilemään sitä, mitä suuhuni laitan, mutta kuitenkaan ei tarvitse vielä miettiä koko päivän kaikkia aterioita. Olen koostanut ateriani ohjeiden mukaan, eli 200 kcal proteiinia, 100 kcal vihanneksia ja 100 kcal marjoja. Jos on johonkin suuntaan pakko lipsua, olen yrittänyt syödä proteiinia enemmän ja muita vähemmän, jottei ainakaan hiilihydraattien määrä nouse liian suureksi.

Marjat olisivat hyvä ja terveellinen lisä itse kunkin jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta käsi ylös, kuinka moni syö päivittäin annoksen marjoja? Ei ehkä kovin moni, veikkaan. Niin minäkään en ennen syönyt, vaikka pakastin onkin täynnä itse kerättyä mansikkaa. Jostain syystä suhtautumiseni marjoihin on ollut vähän kuin joihinkin kalliisiin, harvoin saatavilla oleviin herkkuihin. Aika nurinkurista! Varsinaisiin herkkuihin (karkit, suklaa, sipsit, you name it) olen syytänyt ihan liikaa euroja, mutta marjoja en ole raaskinut ostaa, kun ne ovat muka niin kalliita. Pöh! Siihen tulee nyt muutos, ja se onkin jo alkanut. Omasta pakastimesta löytyy mansikoita, mutta sen lisäksi olen myös tutustunut kauppojen pakastealtaiden tarjontaan. Sieltä olenkin löytänyt aivan verrattoman tuotteen, nimittäin Pakkasmarjan luomumarjasekoituksen! Sekoituksessa on mansikoita, mustikoita, puna- ja mustaherukoita, kaikki luomua ja ah niin maistuvia. Olen aina pitänyt paljon punaherukoista, ja olikin ihanaa löytää niitäkin pakastealtaasta. Näitä olen nyt parina iltana nautiskellut, ja täytyy sanoa että odotan joka päivä sitä hetkeä, että pääsen taas herkuttelemaan marjoilla! Kunhan kaikki pirtelömaut on maisteltu pelkiltään, alan testaamaan marjojen lisäämistä niihin.

Tapaus kanasienikeitto

Kanasienikeitto, voi kanasienikeitto! Ei, eihän se ollut hyvää. Jos vihanneskeitto oli mielestäni vähän epämääräistä, oli kanasienikeitto todella epämääräistä. Ihan syötävää kyllä, ei mitenkään pahanmakuista, muttei kyllä missään määrin herkullistakaan. Valkosipulijauhe ja chili pelastivat.

Illalla maistoin sitten banaanipirtelöä, ja se taas yllätti positiivisesti! En ole mikään kovin suuri banaaninystävä muutenkaan, ja pirtelön pistävä haju sai vähän irvistämään ennen maistamista. Maku oli kuitenkin oikein mukava, sellainen pehmeä ja lempeä banaaninmaku. Makuaistini erotti siinä vähän jopa samaa vivahdetta kuin Ingmanin Bravo suklaa-banaanijäätelössä, joka on yksi suosikeistani. Täytyypä pistää korvan taa ja kokeilla joskus miksata banaani- ja kaakaopirtelöitä, jospa sieltä vaikka löytyisi vielä enemmän samaa makua.

Tänään on se pelätty kolmas päivä, ja täytyy kyllä sanoa että pöh. Olo on edelleen hyvä, mitä nyt kotona hieman paleltaa (meillä on kotona aika viileää) ja olen havaitsevinani pientä päänsärkyä, mutta se taitaa johtua ihan vain jumissa olevassa niskasta. Nälkäkään ei ole tänään vaivannut enää siinä määrin kuin aiemmin, oikeastaan ensimmäisen kerran pientä nälkää tunsin vasta iltapäivän puolella. Hyvin menee siis!

Laiskaa huomenta

Huomenia. Niin siinä sitten kävi, että kello näytti lopulta 03:30, ennen kuin Nukkumatti suvaitsi saapua toimittamaan unohtuneen unihiekkalähetyksen myös minulle. Nyt vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen olo ei ole aivan skarpeimmillaan. Pieni päänsärkykin jyskyttää takaraivossa, se tosin voi tulla sekä väsymyksestä että tästä pusseilusta. Eilisestä asti on myös paleltanut jonkin verran, mutta muuten olen aivan elämäni kunnossa! Tai no, jos ei lasketa mukaan tänään iskeneitä naistenvaivoja, voi tulla kohtuullisen mielenkiintoiset pari seuraavaa päivää, kun joudun kärvistelemään vatsasäryissä ja kamalassa suklaanhimossa tämän kaiken muun "koettelemuksen" lisäksi.

Vessassa on kyllä saanut juosta, ja näkyihän se jo aamulla vaa'allakin, -1 kg eilisestä! Kroppani tosin tuntuu aina luovuttavan nesteitä aluksi aika rytinällä, samoihin lukuihin olen päässyt myös ihan vain tavallisella ruualla keventämällä. Mutta en valita, hyvä että homma lähtee toimimaan, niin kuin pitää.

Kun uni ei tule

Enpä tiedä minne tästä avautuisin, joten avaudunpa tänne. Syystä tai toisesta uni ei nyt millään tule. Tämä on hyvin harvinaista minulle, olisiko toinen kerta vaikkapa viimeiseen pariin vuoteen. Yleensä riittää kun painan pään tyynylle ja olen jo unessa. Nyt uni antaa odotuttaa itseään, jossain takaraivon kohdalla se ehkä piilottelee, silmät kuin väkisin aukeavat yhä uudelleen ja huomaan olevani täysin hereillä. Toivottavasti tästä ei tule tapaa.

Antaisin muuten vaikka vasemman käteni, jos saisin pari palaa ruisleipää, juustoa ja maitolasin.

Kasviskeitto ja minttusuklaapirtelö

Nyt on päivän muutkin ateriat nautittu. Ei ollenkaan hullumpaa! Kasviskeitto oli aivan syötävää, ei mitenkään herkullista, mutta syötävää. Maustoin sitä aika reippaasti chilillä, ja seuraavalla kerralla käteni löytänee maustekaapista myös ikisuosikkini valkosipulijauheen. Sen avulla kasviskeitostakin saattaa tulla jopa hyvää! Odotan kyllä jo innolla huomista kanasienikeittoa, koska pidän sekä kanasta, että sienistä.

Iltapalaksi nappasin minttusuklaapirtelön, ja se täytti kyllä kaikki odotukset. Ei tietoakaan mistään ällöttävästä esanssisesta mausta, vaan vain herkullista minttusuklaata! Maku oli kyllä melko mieto, muttei mitenkään jauhoinen. Tätä voisi melkein nauttia herkkuna ihan muutenkin vain. Kolme ensimmäistä pussiateriaa siis todettu syötäviksi. :)

Ny läks

No niin, nyt sitä ollaan virallisesti ohjelmassa mukana! Yllä olevassa kuvassa onkin sitten esillä seuraavan viikon ruokani. Kävin aamusella valmentajan luona ensimmäisellä käynnillä, ja koska olin syönyt fiksun aamupalan, sain heti sukeltaa ohjelmaan eli korvata päivän loput ateriat pusseilla. Kerroin tavoittelevani ketoosia, mutta eräs liikuntaharrastukseni hieman mietityttää minua jaksamisen kannalta. Niinpä sovittiin, että aloitan nyt ensimmäisen viikon tasolta kaksi, ja katsotaan sitten viikon päästä miltä tämä tuntuu, onko tarvetta liikkua alemmas tai ylemmäs tasoilla.

Tasolla kaksi saan syödä siis kolmen pussin lisäksi päivittäin yhden aterian (mielellään lounas tai päivällinen), johon kuuluu 200 kcal proteiinipitoista ruokaa (liha, kala, broileri, kananmuna, raejuusto, äyriäiset jne.), 100 kcal edestä vihanneksia ja 100 kcal marjoja.  Tänään tuo ylimääräinen ateria tosin oli aamupala, mutta tästä eteenpäin syön sen siis päivällä. Aamuksi on nyt ensimmäisen viikon ajaksi varattu puuroja, päivälle keittoja ja illalle pirtelöitä. Aivan kaikkia makuja en ottanut maistettavaksi, vaan jätin suosiolla purjoperunakeiton sekä mango- ja  vaniljapirtelöt ottamatta. Ehkä niiden aika on joskus myöhemmin.

Ensimmäinen C-aterianikin on jo ohi, maistelin äsken omenakanelipuuroa. Puuro oli suorastaan positiivinen yllätys! Se maistuu tottakai puurolta, mutta siinä on myös oikein hyvä, melko voimakas omenan maku. Ei ollenkaan hullumpaa. Koostumukseltaan puuro oli hieman juoksevaa, mutta kyllä se silti oli puuroksi tunnistettavissa. Aamut siis on ainakin pelastettu, kun saan jatkaa aamupuurotapaani myös tästä eteenpäin. Loppupäivän aterioiksi valitsin kasviskeiton ja minttusuklaapirtelön, niistä taidan tehdä erikseen pienen raportin illalla.

Mittanauha-sivukin on nyt päivittynyt ensimmäisen kerran. Aion ottaa joka aamu aamupainon, eli käydä siis ilman vaatteita, rakko ja vatsa tyhjänä vaa'alla. Aamupainot kirjaan erikseen omaan listaansa. Toisesta listasta löytyvät valmentajan luona mitatut arvot, joita ottaessa minulla on jo aamupala vatsassa ja hieman vaatettakin päällä. Siksi paino eroaa aamupainosta. Kolmantena listalla ovatkin sitten varsinaisella mittanauhalla otetut mitat, joita saatan päivittää hieman epäsäännöllisesti, alussa varmasti tiheämpään.

Fiilis on hyvä ja innostunut, näillä mennään! Nyt täytyy vain kovasti tsempata riittävän vedenjuomisen kanssa, ettei siitä tule ongelmia.

Huomenna, huomenna!

Huomenna se viimein alkaa! Jee! Tapaan valmentajani aamukymmeneltä, ja aion heti tapaamisen jälkeen korvata loppupäivän ateriat pussukoilla, ellei tälle ehdotonta kieltoa tule. Mutta miksipä tulisi, alkuhan sekin on. :)

Kantava ajatus projektissani olkoon tämä:

Olen liian kauan laiminlyönyt itseäni, syönyt epäterveellisesti, antanut kropalleni kaikkea muuta kuin sitä, mitä se tarvitsee. Ja ei, eihän se oikeastaan pussikeittoja ja -pirteilöitäkään tarvitse, mutta ne ovat nyt minun aseeni tässä muutoksessa. Tarvitaan kunnon irtiotto, kunnollinen ero nykyiseen - pian entiseen! - ruokailuun ja liikkumistottumuksiin. Odotan jo innolla aikaa, jolloin pääsen syventämään rakkauttani salaatteihin, tutkimaan uunijuuresten saloja ja innostumaan uusista vihanneksista. Vihreät saavat tulla jäädäkseen. Eivät aivan vielä, mutta pian!

Lähtölaskenta

Viikon päästä tähän aikaan on meneillään pelätty kolmas päivä. Olen lukenut monesta eri lähteestä, että pussikeittokuurilla kolmas päivä ketoosin tavoittelussa on usein se pahin, jolloin päätä särkee ja maailma ympärillä tuntuu murentuvan. Kolmannesta jos selviää niin neljäskin voi olla vielä hieman häijy, mutta sen jälkeen olon pitäisi olla pelkkää onnea ja auvoa. Ketoosissa olo on kuulemma todella energinen ja unentarvekin vähenee. Minulla on luontaisesti aika suuri unentarve, ihanne on kahdeksan tuntia, hätätapauksessa pärjään kyllä vaikka neljälläkin, mutta kaikki alle kahdeksan näkyy pienenä väsymyksenä päivän aikana. Mielenkiintoista nähdä, miten unentarpeelleni käy! Olisihan se hauskaa, kun voisi hyvällä omallatunnolla valvoa iltaisin myöhempään tietäen, ettei se tee hallaa aamuherätykselle.

Sitä ennen on edessä vielä viimeinen tavallinen viikonloppu. Viikonloppurituaaleihini on jo pitkään kuulunut mm. perunalastujen nauttimista perjantai-iltana, minkäköhän sitä nappaisi viimeiseksi perjantaipussiksi? Joulusuklaita on vielä jäljellä aikalailla, mutta pitää laittaa ne jonnekin hyvään talteen odottamaan. Tällä hetkellä vähän jännittää se, miten nirsot makuhermoni sopeutuvat muutokseen. Toivoisin kovasti, että tuotteista löytyisi useampikin minun suulleni sopiva, ettei tarvitse seuraavaa paria kuukautta nauttia pelkästään yhtä ja samaa pirtelöä aamulla, päivällä ja illalla. Varmasti silläkin kyllä pärjäisi, ja kuurin jälkeen voisi kulua ajanpätkä jos toinenkin niin, ettei sama maku missään muussa syötävässä maistukaan. Ensi viikollahan sen sitten näkee!

Kohta lähtee!

Mitä tapahtuu, kun ikänsä kaiken maailman pussikeittodieettejä vastustanut kokeekin löytävänsä viimeisen vaihtoehdon Cambridge-ohjelmasta? Niinpä, sitä minäkin mietin. Taskussa on huima määrä terveellistä painonhallintatietoa ja onnistuneitakin pudotuskokemuksia, mutta jokin nykytilanteessa mättää. Olen suurempi kuin koskaan, ja samalla henkisesti jotenkin niin poikki, ettei pelkkä annoskokojen rajoittaminen ja hiilareiden viilaaminen tule nyt kysymykseen. Siispä suuntana on Cambridge-ohjelma, totaalinen irtiotto ruuasta ja nykyisistä syömistavoista. Tavoitteina -17 kg, pienempi vatsalaukku, tunnistettavat nälän- ja kylläisyyden tunteet, ero huonoista hiilareista.

Kommentteihin en kaipaa ruotimista siitä, miten tällainen pussikeittodieetti on hölmö. Niin se varmasti onkin. Tämä on kuitenkin minun oma ihmiskokeeni, ja haluan suorittaa sen niin kuin se kuuluukin tehdä. Koska ohjelmaan kuuluu myös tiivis valmennus ohjaajan kanssa, en usko pääseväni kovin metsään tällä projektilla, en edes vaikka yrittäisin. Ja sitähän en tietenkään yritä.

Ensimmäinen tapaaminen on 15.1., joten siihen asti saan vielä armonaikaa. Tuhoan viimeisiä joulusuklaita, yritän henkisesti valmistautua projektiin. Reilun viikon päästä lähtee!