Kantava ajatus projektissani olkoon tämä:
Olen liian kauan laiminlyönyt itseäni, syönyt epäterveellisesti, antanut kropalleni kaikkea muuta kuin sitä, mitä se tarvitsee. Ja ei, eihän se oikeastaan pussikeittoja ja -pirteilöitäkään tarvitse, mutta ne ovat nyt minun aseeni tässä muutoksessa. Tarvitaan kunnon irtiotto, kunnollinen ero nykyiseen - pian entiseen! - ruokailuun ja liikkumistottumuksiin. Odotan jo innolla aikaa, jolloin pääsen syventämään rakkauttani salaatteihin, tutkimaan uunijuuresten saloja ja innostumaan uusista vihanneksista. Vihreät saavat tulla jäädäkseen. Eivät aivan vielä, mutta pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti