Aina vain kolmesataa

 Pitäisiköhän tännekin taas välillä kirjoitella jotain? Hmm. No, paino tuntuu nyt aika  tehokkaasti jumivan tuossa seitsemänkympin kieppeillä, nyt ollaan taas parina aamuna oltu vähän sen alle. Aiemmin elämässäni eräässä vaiheessa painoin pitkään 70,3 kg, joten kai tämä nyt vain tuntuu kropalle jotenkin luontaiselta välipysäkiltä, jolta se ei tahtoisi jatkaa eteenpäin. Mutta jatkettava on!

Kuva http://weheartit.com/

Mietin tässä aiempaa painohistoriaani, ja huomasin erään hassun jutun - kaikkiin pidempiaikaisiin "vakituisiin painoihini" (eli painoihin, joissa kroppa on pysynyt pidemmän aikaa) liittyy aina 300 g. Alin aikuisiän painoni ikinä on 62,3 kg. Sitä ennen painoin pitkään 64,3 kg. Ennen ja jälkeenkin tuon olen painanut pitkään myös 67,3 kg, ja sitä seurasi sitten 70,3 kg. Pussidieetin aloittaessani painoin 76,3 kg. Kolmesataa grammaa tuntuu siis seuraavan minua, oli paino sitten mitä hyvänsä.

Kahden ja puolen kilon päästä olen muuten taas normaalipainoinen. Jes! Jotenkin en kyllä osaa vielä sisäistää tätä jo pudonnutta painoa, osaksi ehkä siksi, että se on nyt jumitellut niin pitkään. Mutta jos oikein miettii, niin onhan tässä jo tullut kahlattua yhden painoindeksiluokan päästä päähän. Aloitin lievän ja merkittävän lihavuuden rajamailta, ja kohta tosiaan paino jo kolkuttelee lievän lihavuuden ja normaalipainon rajaa. Olen tähän mennessä karistanut jo 8,5 % lähtöpainosta, ei huono! Monessa lähteessähän sanotaan, että jo 5 % painonpudotus on terveydelle hyväksi. Vaikka matkaa vielä on, niin kroppa varmasti kiittää jo tähän astisista saavutuksistakin. Tokihan matkaa vielä on, arviolta kolmasosa on nyt takana, ja kaksi kolmasosaa edessä.

Kuva http://weheartit.com/

Parin viikon päästä viikonloppuna on päivä, jolloin toivoisin kovasti olevani jo normaalipainon puolella. Minun mittaisellenihan normaalipainon raja on 67,2 kg, ja sen jos saavuttaisin, saisin samalla juhlistaa myös ensimmäistä pudotettua kymmentä kiloa. Dieetin alussa valmentaja kommentoi, että tuohon päivään mennessä olen varmasti pudottanut ainakin sen 10 kg. Nyt en kyllä ole enää varma. Kaksi viikkoa, 2,5 kg, ei sinänsä mikään mahdoton saavutus. Paino on kuitenkin jo kolmisen viikkoa jumitellut samoissa luvuissa, mistä tiedän lähteekö se sieltä vieläkään alaspäin? En voi kuin vain toivoa, että niin kävisi. Muutahan tässä ei oikein voi tehdä kuin toivoa, toivoa ja toivoa. Ja tietysti juoda paljon vettä ja yrittää pysyä aktiivisena.

Omituista

Kylläpä nyt taas jumittelee. Viime viikon aikana paino on laskenut oikein mukavasti, ja jumittui sitten muutamaksi päiväksi, onneksi sentään alimpaan painoon tähän mennessä. Odotin tälle aamulle uutta, mukavaa laskua, mutta kas - painohan olikin sitten noussut taas vajaan kilon. Mitä ihmettä tämä nyt oikein on? Yleensä tuollainen muutaman päivän jumi ennakoi vain reippaampaa laskua, mutta nyt kävikin päin vastoin. Kävin kyllä eilen illalla saunassa, voikohan olla, että keräsin sieltä vaan niin reippaasti turvotusta mukaani?

No, kohta on käynti valmentajan luona, ehkä hän osaa tarjoilla tähänkin pulmaan vastauksia ja tsemppiä. Vähän alkaa jo turhauttaa, kun olin tässä painossa eli 70,3 kg ensimmäisen kerran jo tasan kolme viikkoa sitten eli 5.2., ja yhä vain vaaka näyttää samaa. Parhaimmillaanhan se voisi olla jo lähempänä 65 kg:a. Mutta ei.

Loistavia uutisia monella tapaa

Jee, tänä aamuna vaa'alla oli pitkästä aikaa vastassa oikein mieluinen luku! 69,6 kg siis. Onkohan tämä ollut jokin henkinen uudelle kympille siirtymisen kriisi, jonka takia paino on poukkoillut ees taas tuossa seitsemänkympin liepeillä? Niin tai näin, toivottavasti se on nyt ohi ja suunta on taas alaspäin.

Sain eilen myös kerrassaan loistavia uutisia, kun kuulin päässeeni oman alani kesätöihin! Kovastihan en ole täällä "muusta elämästäni" kertonut, mutta paljastettakoon nyt sen verran, että olen amk-opiskelija. Työskentelen kyllä myös opintojeni ohella, mutta aivan muulla alalla. Olen tässä viimeiset viikot odotellut kuin tulisilla hiilillä, ja eilen puhelin sitten viimein soi ja sain kauan odotetun tiedon. Jippii! Hakijoita oli kymmeniä, ehkä satojakin, ja meitä valittuja vain pari, joten nyt saan kyllä syystäkin olla ylpeä. :) Puhumattakaan siitä, miten hyvää tämä tehnee tulevalle uralleni, nyt kun on jalka tukevasti oven välissä, voinen jo varovaisesti miettiä tulevien harjoitteluiden ja opinnäytetyön suorittamistakin tulevassa kesätyöpaikassani. Iso kivi siis vierähti sydämeltä.

Myös äitini oli oikein iloinen kuullessaan uutisen, ja juhlistimme hienoa uutista hänen kanssaan syömällä jäätelöt. Ja jotta rike ei jäisi näin vähäiseksi, maistoin myös vihdoin kovasti kohuttuja uusia Merkkareita, oikein hiilarihiiren ilta siis! Siitä huolimatta sain tänään aamulla tämän mukavan painoyllätyksen. Saa nähdä miten huomenna käy, sillä joutunen tänäänkin hieman lipsumaan. Ystäväni perheineen ovat tulossa vähän pidemmän matkan takaa kylään, ja teen meillä oikein kunnon lounaan. Listalla on pekoniin käärittyä broileria, wokattua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä vihersalaatti. Jälkiruuaksi olen pyöräyttänyt muffinsseja, lisäksi ajattelin vielä leipoa pieniä viinereitä. Pääruokapuoli itsessään kuulostaa aika hyvältä ja dieettiin sopivalta, vaikkakin pekoni onkin melkoinen rasvapommi. Päivän fiiliksen mukaan ajattelin sallia itselleni myös yhden muffinssin (en ole vielä edes maistanut niitä!) sekä yhden pienen viinerin, kyllähän tässä nyt on juhlinnan paikka! :) Eivätkä tällaiset pienet "repsumiset" minusta muutenkaan kaada maata. Vaikka tällaisella pussidieetillä nyt olenkin, niin sisimmässäni olen kyllä aikalailla rennon painonhallinnan kannattaja. Uskon, että kunhan pääosa ruokailusta - sanotaanko, että noin 80 % - on kunnossa ja hyvää ja terveellistä, niin se loppu voi sitten joskus sisältää vaikka vähän herkkujakin. Ajatus ei ehkä suoraan sovellu tähän camppailuun, mutta nyt on kyllä niin loistavia uutisia tullut ja fiilis on niin loistava, että jos päivällä tekee mieli muffinssia, niin sen kyllä syön. Turhaa pilata tätä loistavaa fiilistä kieltäytymisellä, himoilla ja kärsimisellä!

Loistavaa viikonloppua kaikille!

Töksis

Sahaa, jumittaa, nousee! Onpa ollut kummallinen viikko, ensin paino jumitti samassa monta päivää, ja lopulta nappasin itselleni komean 0,9 kg:n plussan. Äsken kävin valmentajalla, ja olihan siellä kehonkoostumuksessa sitten sentään tapahtunut muutoksia. Rasvaprosentti oli laskenut kahden viikon takaisesta 1,2 prosenttiyksikköä, muutos noin kuukauden takaiseen -4,4 %-yksikköä! Ihan huikean hyvä muutos kuulemma. Luustolihasprosentti taas oli noussut prosenttiyksikön, ja alusta asti siihenkin on tullut muutosta jo 2,2 %-yksikköä. Ei hätä ole siis tämän näköinen! Kyllä täältä vielä alaspäin tullaan vaa'an lukemienkin suhteen. :)

Loistavaa viikkoa kaikille! Kevätkin on taas askeleen lähempänä kuin viikko sitten.

Uudella kympillä!

Kaipa tätä nyt jo uskaltaa riemuita, kun paino on kahtena aamuna ollut samassa. Olen siis vihdoin päässyt uudelle kymmenluvulle! Jee!

En edes muista, milloin painoni on viimeksi alkanut kuutosella. On siitä varmaan vuosi, puolitoista ellei jopa kaksikin vuotta? Suurimman osan aikuisiästäni paino on keikkunut 64 - 67 kilossa. Alimmillaan se oli viitisen vuotta sitten 62,3 kg, alle sen olen painanut varmaankin joskus yläkoulussa. Ja sinnehän se suuntakin nyt taas on, aina kuuteenkymppiin ja vähän sen allekin!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Uutta ilmettä

Päivittelin tänään muuten myös mittanauhaakin taas, käykäähän vilkaisemassa! Valmennus on tosiaankin poikkeuksellisesti vasta huomenna, yleensä olen yrittänyt saada varattua sen tiistaiaamupäivälle, mutta tällä viikolla valmentajani oli silloin koulutuksessa. Valmentajan luona mitatut jutut päivittyvät siis vasta huomenna, mutta senttimittoja mittailin tänään aamulla, ja ne ovat nyt myös päivittyneet. Huomattavaa oli, että tuolla keskikropan alueella vauhti on nyt hieman hidastunut, ja itseasiassa vyötärömittakin oli nyt vähän enemmän kuin viime viikolla. Pistetään se kuitenkin hiilaripöhön ja naistenvaivojen piikkiin.

Päivitin äsken myös blogin ulkoasua vähän houkuttelevammaksi. Päädyin nyt tällaiseen aika hedelmäiseen teemaan, tekee vain niin kovasti mieli kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja! Marjoja tosin onneksi saan nyt syödäkin, mutta hedelmät, oih. Odotan kaiholla sitä hetkeä, kun saan taas pitkästä, pitkästä aikaa upottaa hampaani tuoreeseen ananakseen ja kiiviin. Ulkoasun lisäksi lisäsin ylös sivuvalikkoon myös sivun, jossa kerron lyhyesti Cambridge-ohjelmasta. Samat tiedot ja paljon enemmänkin löytyvät tietysti ohjelman omilta nettisivuilta, mutta kaipa tuollainen pieni infopläjäys on täälläkin paikallaan.

Loistavaa tiistaita kaikille! Aamun masisolot tulivat ja menivät, nyt olen taas täynnä energiaa ja virtaa ja innostusta.

Plussaa, plussaa!

Viikko numero neljä, plussaa 300 grammaa. Kokonaistulos -5,7 kg. Tapaaminen valmentajan kanssa on vasta huomenna iltapäivällä, kyllä tulee itku jos rasvaprosenttikin on muuttunut väärään suuntaan! No, tämän siitä lauantaisesta lipsumisesta nyt sain. Ensi kerralla mietin kyllä kahdesti lipsuako vai ei.

Vaan milläköhän tästä jumiolosta pääsisi irti? Jo pari viikkoa on ollut sellainen olo, ettei kropassa oikein tapahdu mitään. Vaikka senttejähän on kyllä lähtenyt ja se rasvaprosenttikin on pienentynyt, niin silti ei ole yhtään kevyempi olo. Kummaa. No, jospa tämä nyt tästä? Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Fiiliksiäni C-tuotteista

Jonkin verran näiden tuotteiden makuja onkin tullut jo ruodittua, mutta voisin nyt koittaa koota pienen yhteenvedon kaikista maistamistani, muutama on siis maistelematta. Makuasioista on kyllä paha kiistellä kun ne ovat niin yksilöllisiä, mutta jos tästä nyt olisi silti jollekin apua. :)

Pirtelöt

Minttusuklaa - Ehdoton suosikkini pirtelöistä. Kuten kaikki muutkin C-tuotteet, tämä on maultaan aika mieto. Ei kuitenkaan tippaakaan esanssinen, vaan oikein mukava, raikas minttusuklaa. Tämä maku toimii myös hyvin vaikkei hanasta tulisikaan kaikkein jääkylmintä vettä, ja sopiipa tämä hyvin lämpimäksi kaakaoksikin. Kaakaon kanssa tulee tosin muistaa se, että mikään muu tuote kuin puuro ei kestä kuumennusta, eli vesi on lämmitettävä (ei tulikuumaksi!) ensin, ja sekoitettava jauhe siihen vasta sitten. Helpointa sekoitus on shakerissa jolla taasen ei voi kuumia juomia sekoittaa, ja yksinkertaisinta onkin liottaa jauhe shakerissa pieneen määrään viileää vettä, ja sekoittaa se sitten mukissa kuumaan veteen. Toimii!

Mansikka - Toinen suosikkini on mansikka. En ole ollut kovinkaan ihastunut joihinkin mansikanmakuisiin palautusjuomiin, joten odotin mansikkapirtelön maistelua hieman epäileväisenä. Turhaan, koska tämäkin on maultaan tosi hyvä! Ei ollenkaan pistävän esanssinen tai mitenkään ällöttävä, vaan mukavan mansikkainen. Muistuttaa etäisesti ehkä sulanutta mansikkajäätelöä, hyvänmakuista joka tapauksessa.

Cappuccino - Oi, cappuccino! Tätä en uskaltanut ensimmäisellä viikolla edes maistaa, mutta epäilys oli turhaa. Cappuccino on tällaisen ei-kahvinjuojankin suuhun oikein maukas, ei liian kahvinen. Maultaan se muistuttaa oikeastaan aika paljon kaupan Frezza Mocca -juomia, ja voisin kuvitella että esimerkiksi kaakaopirtelöön yhdistettynä makuelämys olisi vielä lähempänä niitä. Minkäänlaista kahville tyypillistä pistävyyttä tai kitkeryyttä en tässä maista.

Kaakao - Kaakao oli ensimmäinen pettymykseni. Olen maistellut monen merkkisiä suklaapalautus- ja proteiinijuomia, ja suklaa on aina ollut varma valinta merkistä riippumatta. Tämä C-suklaa - tai siis kaakao - on kuitenkin aika vaisu ja laimea, ehkä jopa liian makea. Nyt tosin olen ollut pari viikkoa juomatta tätä, eli ehkä tämäkin taas kohta maistuu paremmin. Pirtelö ei tosin sinänsä maistu pahalta, mutta odotin tältä jotenkin niin paljon, että petyin hieman ensimmäistä kertaa maistaessani.

Banaani - Banaanipirtelöä haistaessani lähes jo säikähdin ja melkein kieltäydyin maistamasta, sillä haju oli todella pistävä. Onneksi kuitenkin maistoin, sillä maku ei ollut yhtään huonompi! En ole mikään kovin suuri banaaninystävä, mutta pirtelö on maultaan aika pehmeän ja lempeä banaanimainen. Muistuttaa etäisesti Ingmanin Bravo -suklaabanaanijäätelön banaanin makua.

Vanilja - Vaniljasta en oikein osaa sanoa mitään. Tämän maku on aika voimakas ja ehkä kaikista teollisin, ei kovinkaan minun mieleeni. Kyllä tätä kerran viikkoon yhden pirtelön syö, muttei välttämättä enempää. Olen kokeillut lisätä tähän mustikoita, mutta ne olivat niin jäisiä, ettei niistä juuri makua irronnut. Aion testata marjojen miksaamista tähän vielä jatkossakin, enkä luovuta ihan vielä.

Keitot

Vihannes - Keitoista en oikein pitänyt kummastakaan (purjoperunaa en edes maistanut), mutta vihanneskeitto oli niistä kahdesta syötävämpi. En tosin maista siinä mitään tunnistettavaa vihanneksen makua, mutta ihan syötävää se kyllä on, maussa on jollain tapaa aavistus paahteisuutta. Etenkin runsaalla chilillä ja valkosipulilla höystettynä tämä on ihan syötävää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että enää ensimmäisen viikon jälkeen olisin ostanut tätä uudelleen. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä?

Kanasieni - Kanasienikeitto, voi kanasienikeitto... Tuoksu lupaa paljon, maku pettää odotukset pahasti. Keittoa sekoittaessa (itse sekoitan keitot kuumaan veteen lautasella vispilällä) tuoksussa on ensin ihana kana, mutta keiton sekoittuessa vallalle pääsee vallan kummallinen tuoksu ja maku, joka taitaa sitten olla se sieni. Kyllä tätä pakolla sen nelisen pussia söi, mutta ei kiitos tätä enää ikinä! Chilillä makuaistin turruttamalla tämäkin kyllä menee, muttei ehkä muuten.

Puuro

Omenakaneli - Suurin suosikkini kaikista C-tuotteista. Valmentajani varoitteli etukäteen, että puuro saattaa maistua aluksi liian makealta, mutta tätä en itse huomannut. Minulle tosin makeinkaan karkki tai leivonnainen ei ole ikinä liian makea. :D Puurossa on oikein luonnollinen ja puhdas vihreän omenan maku pienella kanelisella vivahteella. Kanelia voi tarvittaessa lisätä itsekin makeutta taittamaan, jos haluaa. Puuron lämmitys täytyy kokeilla jokaisen omalla mikrollaan, meidän mikrollamme puurosta tulee 1,5 - 2 minuutissa kaikkein parasta, kunnolla puuromaista. Aamu ei voi alkaa huonosti kun saa annoksen C-puuroa.

Patukat

Karpalo - Patukoita ostaessani valmentaja sanoi, että hänen suosituin patukkansa on karpalo. Epäilin tätä silloin mielessäni, mutta niinhän siinä kävi, että karpaloon ihastuin itsekin eniten. Karpalon maku ei ole kovin voimakas, mutta kuitenkin mukavan marjaisa. Patukoista tämä on kaikkein eniten oikea herkku, muistuttaa ehkä joitain kaupan suklaakuorrutteisia mysli- / välipalapatukoita. Tätä voisin hyvin kuvitella syöväni milloin vain dieetin päätyttyäkin nimenomaan herkkuna, karkkipäivänä.

Minttusuklaa - Minttusuklaapatukka oli myös varma valinta, kuten pirtelökin. Ei mitenkään mullistavan upea ja ihastuttava, mutta kuitenkin rehellisen minttusuklainen. Rakennekin on mukavan rapsakka, ja muutenkin patukka on oikein mukavaa syötävää. Pureskelu tosin tuntuu paikoin aika työläältä, tätä (ja muitakin patukoita kyllä) saa välillä jauhaa oikein ajatuksella.

Maapähkinä - Tämäkin on hyvä patukka, sellainen mukavan makean suolainen. Rakenteeltaan tämäkin on mukavan rapsakka, enkä oikein keksi tästä mitään huonoa sanottavaa.

Toffe - Tämä oli ehkä patukoista suurin pettymys. Kaikki patukat ovat kyllä oikein hyviä, joten pettymyskään ei ollut sinänsä kuitenkaan suuri. Rakenteeltaan tämä on erilainen kuin muut patukat, vähän sellainen toffeemaisen venyvä. Ainoa miinus tälle tulee aavistuksen hassusta sivumausta. Patukan nimi on kyllä Malt toffee, ja tämä häiritsevä maku on ehkä sitten juuri se mallas. Ei mikään paha kyllä, mutta sellainen, että sen huomasi. Muutaman näitä syötyään makuun varmasti tottuu kyllä, ja silloin tämäkin on oikein oiva herkku.

Sunnuntai-illan mietteitä

Kylläpäs nyt on hiljentynyt kun on jäänyt aamupainojen punnitukset pois! No, tänne kuuluu ihan hyvää, ei mitään kummempaa niin sanoakseni. Eilen tosin jouduin ensimmäistä kertaa lipsumaan oikein kunnolla, kun kävimme vähän reissussa joka venyi liian pitkäksi, eivätkä mukaan ottamani pussit riittäneet. Tuli siinä samalla koettua sitten sekin, kun vatsa täyttyy ihan ääriään myöten eikä sinne mahdu enää suupalaakaan. En ensin meinannut oikein uskoa että olo oli jo täysi, joten söin sitten vähän lisää vielä. Sehän ei olisi kannattanut, koska hetken päästä koin aika tuskallisesti sen, kun ruoka vain tuntuu juuttuvan ruokatorveen, eikä tahdo liikkua minnekään. Auts! Hetken sulattelun jälkeen tilanne onneksi selvisi ja vatsa venyi vastaanottamaan viimeisenkin suupalan.

Tämä sai kyllä vähän miettimään sitä, ettei kylläisyydentunteeni ole kyllä normaali. Tässäkin tilanteessa tunne oli aika pieni, enkä tajunnut ottaa sitä vakavasti. Toivottavasti nälänsäätelyni elpyy ja kylläisyydentunnekin palaa vielä normaaliksi tämän projektin edetessä. Olen kyllä jo pitkään tiedostanut sen, etten oikein tunne itseäni kylläiseksi ennen kuin olen jo liian täynnä. Pelkkä asian tiedostaminen ei vain oikein auta, kun aina sitä ei tahdo "muistaa" ottaa huomioon ja tulee syötyä siihen asti kunnes tuntuu kylläiseltä, eli liikaa. Tämä asia vaatii kyllä vielä ajatustyötäkin, on ehkä vähän tutkittava asiaa tarkemmin ja haettava erilaisia työkaluja sen ratkaisemiseksi.

Vaa'alla käynti houkuttelee edelleen kovasti, vielä pitäisi malttaa yksi aamu ennen punnitusta! Jotenkin on ihan sellainen olo, ettei muutosta olisi tapahtunut ollenkaan. Eilinen lipsahdus näkyy kyllä varmasti painossa, kun tuli aika huolella syötyä hiilaripitoista ruokaa. Toivottavasti ei nyt sentään ole aivan plussaa tullut viime viikkoon!

Tunnustus

Nyt seuraa tunnustus. Olen syönyt tänään kolme Läkerolin YUP-pastillia (Suomesta näitä ei kai saa, itse löysin joululomalla Haaparannalta). 3 g hiilihydraatteja, 18 g kaloreita. Syntisen hyviä, kirpeänmakeita, marjanmakuisia. Hyi minua.

No, olisin voinut sortua pahempaankin. Nämä Läkerolit ovat sentään sokerittomia. Pöydällä on miehelleni tarkoitettu merkkaripussi, joka kyllä aika kovasti huutaa nimeäni. Mutta ehtiihän niitä maistamaan myöhemminkin keväällä.

Haasteita

Viikko sitten (tai on siitä jo vähän reilu viikko) taisin luvata, että liikkuisin viime viikolla vähintään kolme tuntia hikiliikuntaa. No, kyllähän se toteutui! Maanantaina kahvakuulailin raivokkaasti, keskiviikkona heitin vajaan tunnin reippaan kävelylenkin, torstaina sauvakävelin ripeästi reilun tunnin ja lauantaina kokeilin uutta tanssilajia. Tavoite saavutettu siis!

Tämän viikon haasteena olisikin olla käymättä aamuisin vaa'alla niin, että ottaisin seuraavan aamupainon vasta "virallisena" punnituspäivänäni eli tiistaina. Tehdäänpä näin siis! Vaa'alle hyppääminen houkuttaa kyllä kovasti, mutta ehkä on parempi tehdä näin. Paino kuitenkin sahaa ylös ja alas ja välillä junnaa paikoillaankin, joten ehkäpä tällä vältyn ylimääräiseltä stressiltä. Stressihän osaksi vaikeuttaa laihtumista, joten ehkä se paino sitten laskeekin paremmin ihan keskenään, kun sitä ei joka hetki ole tarkkailemassa.

Ilokseni voin myös kertoa, että tammikuun lopulla manailemani murheenkryynitkin alkavat olla historiaa. Vatsa on pikku hiljaa herännyt taas toimimaan, kiitos luultavasti kakkostason reippaamman syömisen ja sen, että olen nauttinut kahvikupillisen päivittäin. En oikeastaan ole mikään kahvinjuoja eikä vatsani sitä oikein kestäkään, joten se saa myös vatsani aika hyvin toimimaan. Uniongelmatkin tuntuvat olevan historiaa! Uniteetäkään en ole enää juonut aivan joka ilta, mutta kyllä sillä on selkeästi rauhoittava vaikutus, ja tuntuu, että teenjuonnin jälkeisinä aamuina nukun myös sikeämmin ja pidempään. Sen lisäksi ostin taannoin laventelituoksuöljyä, ja sen vieno tuoksu tuntuu makuuhuoneessa leijaillessa myös auttavan. Kolmantena vaikuttavana tekijänä pidänä tätä kakkostasoa, ja sen mukanaan tuomia marjoja. Minulla on tapana nauttia marjat ihan viimeisenä illalla, ja ilmeisesti niiden tuoma kevyt hiilihydraattilisä auttaa unensaantiin. Niin tai näin, en valita!

Kolmas viikko paketissa

Tänään käyty valmentajalla, ja fiilis on taas katossa! Aamupainojen mukaan tähän astinen kokonaispudotus on -6 kg, valmentajan vaa'an mukaan -5,8 kg. Painoindeksi on laskenut 28,7 -> 26,5, rasvaprosentti 45,1% -> 41,9%, luustolihasprosentti noussut normaalin viitearvojen piiriin 23,3% -> 24,5% ja viskeraalinen rasvakin tippunut 6 -> 5! Senttejäkin on ropissut jo ihan huimasti, mm. vyötäröltä 15 cm! Kyllä näillä tuloksilla jaksaa taas tsempata, etenkin rasvaprosentin muutos taitaa olla aika hyvä. :)

Tällä kertaa otin maisteluun myös kaikki tarjolle olleet patukat, eli maapähkinää, karpaloa, toffeeta ja minttusuklaata. Maapähkinä pääsikin nyt heti maisteluun, ja kyllähän tämä on hyvää! Olen muutenkin heikkona makean ja suolaisen yhdistelmään (esim. Aino-jäätelö jossa on vaniljaa, suolaista kinuskia ja macadamiakrokanttia, ai että!), ja hyvinhän se toimii tässä patukassakin.

Iik, ruokaa!

Totesi kroppani saadessaan vähän reilummin (eli kakkostason verran) kanaa, vihanneksia ja mustikoita, ja heitti plussat aamupainoon. Pudotus viikontakaisesta tällä hetkellä 600 grammaa, eipä näytä kovin mairittelevalta! Olo on kuitenkin jotenkin energisempi ja terveempi ja vatsakin on herännyt ainakin ääntelemään, eli eiköhän tämä ihan hyvä muutos ollut. Kunhan vaan kroppakin saa siitä taas kunnolla kiinni ja suostuu taas luopumaan läskeistään.

Hyvää maanantaita kaikille!

Pikapäätös

Hetken pohdittuani totesin, että on ihan tyhmää tuskailla nykytilaa kun voin nyt jo ihan keskenäni siirtyä sinne kakkostasolle. Ja niinpä teinkin, eli nautin isomman lounaan, ja iltapalaksi aion napata mustikoita. Periaatteessahan olisi kai pitänyt odottaa seuraavaa valmennuskertaa, mutta tuskinpa valmentaja tästä on mun päätäni vadille vaatimassa. :) Minun hyvinvoinnistanihan tässä on kyse, ja kun olo oli kakkostasolla jollain maagisella tavalla parempi kuin 1+:lla, niin sitähän tässä kai kannattaa toteuttaa.

En haluaisi valittaa, mutta...

Jumissa ollaan taas. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Nesteet virtasivat eilen tosi hyvin, ja olin jo ihan varma, että tänä aamuna iloitaan. Sen sijaan teki mieli heittää vaaka seinään. Miksi hitossa aina vaan jumittaa, vaikka teen kaiken ihan oikein? Ei muuta, mutta näin opiskelijana ei kyllä ole varaa olla montaa turhaa viikkoa tällaisella huippukalliilla dieetillä, jos tuloksiakaan ei synny tai ne ovat näin säälittäviä.

Seuraava tapaaminen valmentajan kanssa on tiistaina. Aion siirtyä silloin takaisin tasolle 2. Ehkä näin vähäinen kalorimäärä ja etenkin vihannesten ja marjojen (= kuitujen) puute ei vaan sovi kropalleni niin hyvin, vaan se kaipaa enemmän ravintoa päästääkseen läskeistä irti.

Note to self

Älä juo lightmehua. Ei lasillistakaan, vaikka se kuinka tuntuisi houkuttelevalta ajatukselta. Sorruin eilen peräti kahteen lasilliseen, ja kyllähän se heti potkaisee painon takaisin päin. Pirun lisäaineet! En oikeastaan ole kovinkaan perehtynyt light-mehujen sielunelämään, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että ne saattavat nostaa kropan hormonipitoisuuksia niin, että jopa katkaisevat ketoosin jollain tapaa. Lisäksi ne myös aiheuttavat näläntunnetta niin, että helposti sen painonpudotuksen tuhoaa jo ihan syömällä liikaa, jos siis antaa itsensä syödä liikaa. Sitähän en kyllä ole tehnyt, enkä aiokaan tehdä.

Malttamattomuus alkaa kyllä nostaa jo päätään. Haluaisin nähdä vaa'alla valtavia pudotuksia, yllättyä iloisesti joka aamu. Olen kyllä aina ollut aika kärsimätön luonteeltani, joten toisaalta tämä on myös hyvää treeniä. Opetella sietämään epävarmuutta, löytää itsestään sitä malttia.

Se tässä pusseilussa on kyllä hankalaa tai "hankalaa", kun painon putoamista ei oikein voi vauhdittaa millään. Sen kun vaan pistelee ne kolme pussia (ja tasosta riippuen extraa) naamaansa ja odottaa, että paino putoaa. Liikkuakin toki saa, jos siltä tuntuu, mutta kun kalorivaje jo ilman liikuntaakin on niin suuri, niin eihän se lisäliikuntakaan oikein missään näy. Paitsi tietysti vilkastuttaa aineenvaihduntaa, mutta yhtälailla saattaa myös kerätä nestettä kroppaan. Sekin on ehkä opettelun ja itsensä kehittämisen paikka, että osaa tyytyä vain siihen, että tulokset eivät ole minusta riippuvaisia. Tai toki ovat, omaa kroppaanihan tässä sulattelen keveämmäksi, mutten kuitenkaan varsinaisesti toimillani voi nopeuttaa painon pudotusta mitenkään.

Onneksi ensimmäiseen tavoitepäivääni on vielä rutkasti aikaa. En ole päättänyt mitään kilomääräistä tavoitetta kyseiselle päivälle, sen vain, että aion olla silloin paljon kevyempi kuin olin tammikuun 15. päivä. Päivän lähentyessä painotavoitekin varmaan vielä tarkentuu, nyt se tuntuu vielä niin kaukaiselta, että mahdollista painoa on hankala kuvitella.