Pitäisiköhän tännekin taas välillä kirjoitella jotain? Hmm. No, paino tuntuu nyt aika tehokkaasti jumivan tuossa seitsemänkympin kieppeillä, nyt ollaan taas parina aamuna oltu vähän sen alle. Aiemmin elämässäni eräässä vaiheessa painoin pitkään 70,3 kg, joten kai tämä nyt vain tuntuu kropalle jotenkin luontaiselta välipysäkiltä, jolta se ei tahtoisi jatkaa eteenpäin. Mutta jatkettava on!
Mietin tässä aiempaa painohistoriaani, ja huomasin erään hassun jutun - kaikkiin pidempiaikaisiin "vakituisiin painoihini" (eli painoihin, joissa kroppa on pysynyt pidemmän aikaa) liittyy aina 300 g. Alin aikuisiän painoni ikinä on 62,3 kg. Sitä ennen painoin pitkään 64,3 kg. Ennen ja jälkeenkin tuon olen painanut pitkään myös 67,3 kg, ja sitä seurasi sitten 70,3 kg. Pussidieetin aloittaessani painoin 76,3 kg. Kolmesataa grammaa tuntuu siis seuraavan minua, oli paino sitten mitä hyvänsä.
Kahden ja puolen kilon päästä olen muuten taas normaalipainoinen. Jes! Jotenkin en kyllä osaa vielä sisäistää tätä jo pudonnutta painoa, osaksi ehkä siksi, että se on nyt jumitellut niin pitkään. Mutta jos oikein miettii, niin onhan tässä jo tullut kahlattua yhden painoindeksiluokan päästä päähän. Aloitin lievän ja merkittävän lihavuuden rajamailta, ja kohta tosiaan paino jo kolkuttelee lievän lihavuuden ja normaalipainon rajaa. Olen tähän mennessä karistanut jo 8,5 % lähtöpainosta, ei huono! Monessa lähteessähän sanotaan, että jo 5 % painonpudotus on terveydelle hyväksi. Vaikka matkaa vielä on, niin kroppa varmasti kiittää jo tähän astisista saavutuksistakin. Tokihan matkaa vielä on, arviolta kolmasosa on nyt takana, ja kaksi kolmasosaa edessä.
Parin viikon päästä viikonloppuna on päivä, jolloin toivoisin kovasti olevani jo normaalipainon puolella. Minun mittaisellenihan normaalipainon raja on 67,2 kg, ja sen jos saavuttaisin, saisin samalla juhlistaa myös ensimmäistä pudotettua kymmentä kiloa. Dieetin alussa valmentaja kommentoi, että tuohon päivään mennessä olen varmasti pudottanut ainakin sen 10 kg. Nyt en kyllä ole enää varma. Kaksi viikkoa, 2,5 kg, ei sinänsä mikään mahdoton saavutus. Paino on kuitenkin jo kolmisen viikkoa jumitellut samoissa luvuissa, mistä tiedän lähteekö se sieltä vieläkään alaspäin? En voi kuin vain toivoa, että niin kävisi. Muutahan tässä ei oikein voi tehdä kuin toivoa, toivoa ja toivoa. Ja tietysti juoda paljon vettä ja yrittää pysyä aktiivisena.
Harmittavaa tuommoinen 'junnaus-paino'. Aina se vähän latistaa fiiliksiä. Mulla oli aamulla +200g. Osasin kyllä vähän odottaa, koska unohdin lähes tyystin juoda vettä edellisenä päivänä. Oli niin vauhdikas vapaapäivä, enkä juurikaan ollut kotona, joten ehkä se vaikutti. Mulla oli kokonaispudotus kahden viikon jälkeen 4,5 kg. Mahtava fiilis. Oon nyt jo niin paljon energisempi ja oon aloittanut myös lenkkeilyn. Eniten vaan harmittaa, kun tämä on niin kallista. Olis varmaan eri asia, jos olisin yksin asuva, jolloin ei rahaa menisi sitten muuhun ruokaan, mutta olen perheen äiti, joka tekee normaalisti ruoat joka päivä ja lisäksi on sitten nämä omat sapuskat. Mutta ei saa nyt ajatella rahaa. Täytyy ajatella sitä lopputulosta mikä tästä seuraa. Sitä ei rahassa mitata :) Tsemppiä meille! -Johanna
VastaaPoista