Aina vain kolmesataa

 Pitäisiköhän tännekin taas välillä kirjoitella jotain? Hmm. No, paino tuntuu nyt aika  tehokkaasti jumivan tuossa seitsemänkympin kieppeillä, nyt ollaan taas parina aamuna oltu vähän sen alle. Aiemmin elämässäni eräässä vaiheessa painoin pitkään 70,3 kg, joten kai tämä nyt vain tuntuu kropalle jotenkin luontaiselta välipysäkiltä, jolta se ei tahtoisi jatkaa eteenpäin. Mutta jatkettava on!

Kuva http://weheartit.com/

Mietin tässä aiempaa painohistoriaani, ja huomasin erään hassun jutun - kaikkiin pidempiaikaisiin "vakituisiin painoihini" (eli painoihin, joissa kroppa on pysynyt pidemmän aikaa) liittyy aina 300 g. Alin aikuisiän painoni ikinä on 62,3 kg. Sitä ennen painoin pitkään 64,3 kg. Ennen ja jälkeenkin tuon olen painanut pitkään myös 67,3 kg, ja sitä seurasi sitten 70,3 kg. Pussidieetin aloittaessani painoin 76,3 kg. Kolmesataa grammaa tuntuu siis seuraavan minua, oli paino sitten mitä hyvänsä.

Kahden ja puolen kilon päästä olen muuten taas normaalipainoinen. Jes! Jotenkin en kyllä osaa vielä sisäistää tätä jo pudonnutta painoa, osaksi ehkä siksi, että se on nyt jumitellut niin pitkään. Mutta jos oikein miettii, niin onhan tässä jo tullut kahlattua yhden painoindeksiluokan päästä päähän. Aloitin lievän ja merkittävän lihavuuden rajamailta, ja kohta tosiaan paino jo kolkuttelee lievän lihavuuden ja normaalipainon rajaa. Olen tähän mennessä karistanut jo 8,5 % lähtöpainosta, ei huono! Monessa lähteessähän sanotaan, että jo 5 % painonpudotus on terveydelle hyväksi. Vaikka matkaa vielä on, niin kroppa varmasti kiittää jo tähän astisista saavutuksistakin. Tokihan matkaa vielä on, arviolta kolmasosa on nyt takana, ja kaksi kolmasosaa edessä.

Kuva http://weheartit.com/

Parin viikon päästä viikonloppuna on päivä, jolloin toivoisin kovasti olevani jo normaalipainon puolella. Minun mittaisellenihan normaalipainon raja on 67,2 kg, ja sen jos saavuttaisin, saisin samalla juhlistaa myös ensimmäistä pudotettua kymmentä kiloa. Dieetin alussa valmentaja kommentoi, että tuohon päivään mennessä olen varmasti pudottanut ainakin sen 10 kg. Nyt en kyllä ole enää varma. Kaksi viikkoa, 2,5 kg, ei sinänsä mikään mahdoton saavutus. Paino on kuitenkin jo kolmisen viikkoa jumitellut samoissa luvuissa, mistä tiedän lähteekö se sieltä vieläkään alaspäin? En voi kuin vain toivoa, että niin kävisi. Muutahan tässä ei oikein voi tehdä kuin toivoa, toivoa ja toivoa. Ja tietysti juoda paljon vettä ja yrittää pysyä aktiivisena.

Omituista

Kylläpä nyt taas jumittelee. Viime viikon aikana paino on laskenut oikein mukavasti, ja jumittui sitten muutamaksi päiväksi, onneksi sentään alimpaan painoon tähän mennessä. Odotin tälle aamulle uutta, mukavaa laskua, mutta kas - painohan olikin sitten noussut taas vajaan kilon. Mitä ihmettä tämä nyt oikein on? Yleensä tuollainen muutaman päivän jumi ennakoi vain reippaampaa laskua, mutta nyt kävikin päin vastoin. Kävin kyllä eilen illalla saunassa, voikohan olla, että keräsin sieltä vaan niin reippaasti turvotusta mukaani?

No, kohta on käynti valmentajan luona, ehkä hän osaa tarjoilla tähänkin pulmaan vastauksia ja tsemppiä. Vähän alkaa jo turhauttaa, kun olin tässä painossa eli 70,3 kg ensimmäisen kerran jo tasan kolme viikkoa sitten eli 5.2., ja yhä vain vaaka näyttää samaa. Parhaimmillaanhan se voisi olla jo lähempänä 65 kg:a. Mutta ei.

Loistavia uutisia monella tapaa

Jee, tänä aamuna vaa'alla oli pitkästä aikaa vastassa oikein mieluinen luku! 69,6 kg siis. Onkohan tämä ollut jokin henkinen uudelle kympille siirtymisen kriisi, jonka takia paino on poukkoillut ees taas tuossa seitsemänkympin liepeillä? Niin tai näin, toivottavasti se on nyt ohi ja suunta on taas alaspäin.

Sain eilen myös kerrassaan loistavia uutisia, kun kuulin päässeeni oman alani kesätöihin! Kovastihan en ole täällä "muusta elämästäni" kertonut, mutta paljastettakoon nyt sen verran, että olen amk-opiskelija. Työskentelen kyllä myös opintojeni ohella, mutta aivan muulla alalla. Olen tässä viimeiset viikot odotellut kuin tulisilla hiilillä, ja eilen puhelin sitten viimein soi ja sain kauan odotetun tiedon. Jippii! Hakijoita oli kymmeniä, ehkä satojakin, ja meitä valittuja vain pari, joten nyt saan kyllä syystäkin olla ylpeä. :) Puhumattakaan siitä, miten hyvää tämä tehnee tulevalle uralleni, nyt kun on jalka tukevasti oven välissä, voinen jo varovaisesti miettiä tulevien harjoitteluiden ja opinnäytetyön suorittamistakin tulevassa kesätyöpaikassani. Iso kivi siis vierähti sydämeltä.

Myös äitini oli oikein iloinen kuullessaan uutisen, ja juhlistimme hienoa uutista hänen kanssaan syömällä jäätelöt. Ja jotta rike ei jäisi näin vähäiseksi, maistoin myös vihdoin kovasti kohuttuja uusia Merkkareita, oikein hiilarihiiren ilta siis! Siitä huolimatta sain tänään aamulla tämän mukavan painoyllätyksen. Saa nähdä miten huomenna käy, sillä joutunen tänäänkin hieman lipsumaan. Ystäväni perheineen ovat tulossa vähän pidemmän matkan takaa kylään, ja teen meillä oikein kunnon lounaan. Listalla on pekoniin käärittyä broileria, wokattua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä vihersalaatti. Jälkiruuaksi olen pyöräyttänyt muffinsseja, lisäksi ajattelin vielä leipoa pieniä viinereitä. Pääruokapuoli itsessään kuulostaa aika hyvältä ja dieettiin sopivalta, vaikkakin pekoni onkin melkoinen rasvapommi. Päivän fiiliksen mukaan ajattelin sallia itselleni myös yhden muffinssin (en ole vielä edes maistanut niitä!) sekä yhden pienen viinerin, kyllähän tässä nyt on juhlinnan paikka! :) Eivätkä tällaiset pienet "repsumiset" minusta muutenkaan kaada maata. Vaikka tällaisella pussidieetillä nyt olenkin, niin sisimmässäni olen kyllä aikalailla rennon painonhallinnan kannattaja. Uskon, että kunhan pääosa ruokailusta - sanotaanko, että noin 80 % - on kunnossa ja hyvää ja terveellistä, niin se loppu voi sitten joskus sisältää vaikka vähän herkkujakin. Ajatus ei ehkä suoraan sovellu tähän camppailuun, mutta nyt on kyllä niin loistavia uutisia tullut ja fiilis on niin loistava, että jos päivällä tekee mieli muffinssia, niin sen kyllä syön. Turhaa pilata tätä loistavaa fiilistä kieltäytymisellä, himoilla ja kärsimisellä!

Loistavaa viikonloppua kaikille!

Töksis

Sahaa, jumittaa, nousee! Onpa ollut kummallinen viikko, ensin paino jumitti samassa monta päivää, ja lopulta nappasin itselleni komean 0,9 kg:n plussan. Äsken kävin valmentajalla, ja olihan siellä kehonkoostumuksessa sitten sentään tapahtunut muutoksia. Rasvaprosentti oli laskenut kahden viikon takaisesta 1,2 prosenttiyksikköä, muutos noin kuukauden takaiseen -4,4 %-yksikköä! Ihan huikean hyvä muutos kuulemma. Luustolihasprosentti taas oli noussut prosenttiyksikön, ja alusta asti siihenkin on tullut muutosta jo 2,2 %-yksikköä. Ei hätä ole siis tämän näköinen! Kyllä täältä vielä alaspäin tullaan vaa'an lukemienkin suhteen. :)

Loistavaa viikkoa kaikille! Kevätkin on taas askeleen lähempänä kuin viikko sitten.

Uudella kympillä!

Kaipa tätä nyt jo uskaltaa riemuita, kun paino on kahtena aamuna ollut samassa. Olen siis vihdoin päässyt uudelle kymmenluvulle! Jee!

En edes muista, milloin painoni on viimeksi alkanut kuutosella. On siitä varmaan vuosi, puolitoista ellei jopa kaksikin vuotta? Suurimman osan aikuisiästäni paino on keikkunut 64 - 67 kilossa. Alimmillaan se oli viitisen vuotta sitten 62,3 kg, alle sen olen painanut varmaankin joskus yläkoulussa. Ja sinnehän se suuntakin nyt taas on, aina kuuteenkymppiin ja vähän sen allekin!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Uutta ilmettä

Päivittelin tänään muuten myös mittanauhaakin taas, käykäähän vilkaisemassa! Valmennus on tosiaankin poikkeuksellisesti vasta huomenna, yleensä olen yrittänyt saada varattua sen tiistaiaamupäivälle, mutta tällä viikolla valmentajani oli silloin koulutuksessa. Valmentajan luona mitatut jutut päivittyvät siis vasta huomenna, mutta senttimittoja mittailin tänään aamulla, ja ne ovat nyt myös päivittyneet. Huomattavaa oli, että tuolla keskikropan alueella vauhti on nyt hieman hidastunut, ja itseasiassa vyötärömittakin oli nyt vähän enemmän kuin viime viikolla. Pistetään se kuitenkin hiilaripöhön ja naistenvaivojen piikkiin.

Päivitin äsken myös blogin ulkoasua vähän houkuttelevammaksi. Päädyin nyt tällaiseen aika hedelmäiseen teemaan, tekee vain niin kovasti mieli kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja! Marjoja tosin onneksi saan nyt syödäkin, mutta hedelmät, oih. Odotan kaiholla sitä hetkeä, kun saan taas pitkästä, pitkästä aikaa upottaa hampaani tuoreeseen ananakseen ja kiiviin. Ulkoasun lisäksi lisäsin ylös sivuvalikkoon myös sivun, jossa kerron lyhyesti Cambridge-ohjelmasta. Samat tiedot ja paljon enemmänkin löytyvät tietysti ohjelman omilta nettisivuilta, mutta kaipa tuollainen pieni infopläjäys on täälläkin paikallaan.

Loistavaa tiistaita kaikille! Aamun masisolot tulivat ja menivät, nyt olen taas täynnä energiaa ja virtaa ja innostusta.

Plussaa, plussaa!

Viikko numero neljä, plussaa 300 grammaa. Kokonaistulos -5,7 kg. Tapaaminen valmentajan kanssa on vasta huomenna iltapäivällä, kyllä tulee itku jos rasvaprosenttikin on muuttunut väärään suuntaan! No, tämän siitä lauantaisesta lipsumisesta nyt sain. Ensi kerralla mietin kyllä kahdesti lipsuako vai ei.

Vaan milläköhän tästä jumiolosta pääsisi irti? Jo pari viikkoa on ollut sellainen olo, ettei kropassa oikein tapahdu mitään. Vaikka senttejähän on kyllä lähtenyt ja se rasvaprosenttikin on pienentynyt, niin silti ei ole yhtään kevyempi olo. Kummaa. No, jospa tämä nyt tästä? Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!