Kylläpäs nyt on hiljentynyt kun on jäänyt aamupainojen punnitukset pois! No, tänne kuuluu ihan hyvää, ei mitään kummempaa niin sanoakseni. Eilen tosin jouduin ensimmäistä kertaa lipsumaan oikein kunnolla, kun kävimme vähän reissussa joka venyi liian pitkäksi, eivätkä mukaan ottamani pussit riittäneet. Tuli siinä samalla koettua sitten sekin, kun vatsa täyttyy ihan ääriään myöten eikä sinne mahdu enää suupalaakaan. En ensin meinannut oikein uskoa että olo oli jo täysi, joten söin sitten vähän lisää vielä. Sehän ei olisi kannattanut, koska hetken päästä koin aika tuskallisesti sen, kun ruoka vain tuntuu juuttuvan ruokatorveen, eikä tahdo liikkua minnekään. Auts! Hetken sulattelun jälkeen tilanne onneksi selvisi ja vatsa venyi vastaanottamaan viimeisenkin suupalan.
Tämä sai kyllä vähän miettimään sitä, ettei kylläisyydentunteeni ole kyllä normaali. Tässäkin tilanteessa tunne oli aika pieni, enkä tajunnut ottaa sitä vakavasti. Toivottavasti nälänsäätelyni elpyy ja kylläisyydentunnekin palaa vielä normaaliksi tämän projektin edetessä. Olen kyllä jo pitkään tiedostanut sen, etten oikein tunne itseäni kylläiseksi ennen kuin olen jo liian täynnä. Pelkkä asian tiedostaminen ei vain oikein auta, kun aina sitä ei tahdo "muistaa" ottaa huomioon ja tulee syötyä siihen asti kunnes tuntuu kylläiseltä, eli liikaa. Tämä asia vaatii kyllä vielä ajatustyötäkin, on ehkä vähän tutkittava asiaa tarkemmin ja haettava erilaisia työkaluja sen ratkaisemiseksi.
Vaa'alla käynti houkuttelee edelleen kovasti, vielä pitäisi malttaa yksi aamu ennen punnitusta! Jotenkin on ihan sellainen olo, ettei muutosta olisi tapahtunut ollenkaan. Eilinen lipsahdus näkyy kyllä varmasti painossa, kun tuli aika huolella syötyä hiilaripitoista ruokaa. Toivottavasti ei nyt sentään ole aivan plussaa tullut viime viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti