Otsikossahan se jo näkyykin tämän päivän tärkein juttu, eli ekan viikon tulos -3,3 kg! Tämä siis aamupainoista omalla vaa'alla punnittuna, valmentajan kanssa tapaaminen on vasta huomenna. Pääsinpäs myös sanomaan "mitäs minä sanoin!", kun eilen pienen plussan jälkeen jaksoin ajatella positiivisesti, ja niinhän se näköjään kannatti. Hyvä minä! Toki tiedän, että tuskin olen päässyt laihtumaan vielä grammaakaan, mutta nesteet ovat nyt poissa ja hyvä niin. Olo on jo paljon sutjakampi, vatsakin on aivan eri tuntuinen kuin ennen, kun turvotus on poissa. Senttejäkin tuli mittailtua tänään, ja niitähän on lähtenyt oikein mukavasti! Vallitseva teema kutistumisessani näyttää olevan neljä, eli olen rinnoista vatsaan asti ulottuvalta alueelta kutistunut kauttaaltaan neljä senttiä jokaisesta mittauspaikastani. Lantio ja reiden ympärys ovat sitten molemmat -2 cm viikon takaisesta, ei huono sekään. Senttimitathan löytyvät tarkemmin tuolta mittanauha-sivulta. :)
Tämä epäturvonnut olo on kyllä aika loistava. Pistää myös kovasti miettimään sitä, miten paljon haluankaan sitten pusseilun jälkeen enää opetellakaan siihen vanhaan höttöhiilarien syöntiin. Tai no, aika maltillisestihan olen niitä kyllä tähänkin asti syönyt, ruuan lisäkkeeksi peruna tai pienempiä pari, ja riisiä ja pastaakin (täysjyvää tietenkin) aika maltilliset annokset. Ja sittenhän on leipä, etenkin kaikenlaisilla vaaleilla leivillä on heikko kohta sydämessäni. Paikallisen leipomon hiivaleipä, itse leivotut sämpylät tai tuore patonki, oi että! Toisaalta en osaa syödä leipää muuten kuin aamuisin, ja silloinkin oikeastaan aika järkeviä määriä, pari sämpylää tai pari viipaletta leipää, tai sitten vain yksi sämpylä tai leipäviipale, jos syön myös puuroa. Paahtoleipä on oikeastaan ainoa jota tulee helposti syötyä enemmänkin. Työpäivät ovat poikkeus, silloin minulla on usein eväänäkin leipää, mutta se on lähes poikkeuksetta Uotilan ruislimppua, joka mielestäni on leiväksi aika hyvillä ravintoarvoilla varustettua, ja sitä paitsi tosi hyvää! Muutenkin olen yrittänyt pitää yllä sitä, että viikolla söisin runsaskuituista ruisleipää, ja viikonlopuksi saa sitten ostaa vaaleampaakin leipää jos siltä tuntuu.
Ja kyllähän minä oikeastaan tiedän, mikä se entinen ongelmakohta oli. Jatkuva napostelu ja herkuttelu. Suklaata, karkkia, keksejä, sipsejä, ihan mielettömiä määriä viikossa! Siihen en kyllä aio enää palata, en ikinä. Vielä en aivan tiedä, millaiseksi pyrin muuttamaan suhtautumistani herkkuihin. Monia vuosiahan minulla oli karkkipäivä lauantaisin, ja se kyllä toimi hyvin. Toisaalta olen nyt viime aikoina ajautunut ajatuksellisesti kohti rentoa painonhallintaa, josta mm. Patrik Borg kirjoissaan kertoo. Yksi niistä mieleeni painunut ajatus on se, että jos 80% ruokailusta on hyvää ja oikeanlaista, voi loppu 20% olla vähän vapaampaa ilman, että sillä on juuri vaikutusta painonhallintaan tai terveyteen. Tuohon sääntöönhän kyllä tämä karkkipäivä kerran viikossakin istuisi, kunhan vaan onnistuisin pitämään sen siinä! Ja miksen onnistuisi. Tällä kertaa olen päättänyt onnistua, ja niin myös tapahtuu, muita vaihtoehtoja en hyväksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti