Mitä tapahtuu, kun ikänsä kaiken maailman pussikeittodieettejä
vastustanut kokeekin löytävänsä viimeisen vaihtoehdon
Cambridge-ohjelmasta? Niinpä, sitä minäkin mietin. Taskussa on huima määrä terveellistä painonhallintatietoa ja onnistuneitakin pudotuskokemuksia, mutta jokin nykytilanteessa mättää. Olen suurempi kuin koskaan, ja samalla henkisesti jotenkin niin poikki, ettei pelkkä annoskokojen rajoittaminen ja hiilareiden viilaaminen tule nyt kysymykseen. Siispä suuntana on Cambridge-ohjelma, totaalinen irtiotto ruuasta ja nykyisistä syömistavoista. Tavoitteina -17 kg, pienempi vatsalaukku, tunnistettavat nälän- ja kylläisyyden tunteet, ero huonoista hiilareista.
Kommentteihin en kaipaa ruotimista siitä, miten tällainen pussikeittodieetti on hölmö. Niin se varmasti onkin. Tämä on kuitenkin minun oma ihmiskokeeni, ja haluan suorittaa sen niin kuin se kuuluukin tehdä. Koska ohjelmaan kuuluu myös tiivis valmennus ohjaajan kanssa, en usko pääseväni kovin metsään tällä projektilla, en edes vaikka yrittäisin. Ja sitähän en tietenkään yritä.
Ensimmäinen tapaaminen on 15.1., joten siihen asti saan vielä armonaikaa. Tuhoan viimeisiä joulusuklaita, yritän henkisesti valmistautua projektiin. Reilun viikon päästä lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti