Lähtölaskenta

Viikon päästä tähän aikaan on meneillään pelätty kolmas päivä. Olen lukenut monesta eri lähteestä, että pussikeittokuurilla kolmas päivä ketoosin tavoittelussa on usein se pahin, jolloin päätä särkee ja maailma ympärillä tuntuu murentuvan. Kolmannesta jos selviää niin neljäskin voi olla vielä hieman häijy, mutta sen jälkeen olon pitäisi olla pelkkää onnea ja auvoa. Ketoosissa olo on kuulemma todella energinen ja unentarvekin vähenee. Minulla on luontaisesti aika suuri unentarve, ihanne on kahdeksan tuntia, hätätapauksessa pärjään kyllä vaikka neljälläkin, mutta kaikki alle kahdeksan näkyy pienenä väsymyksenä päivän aikana. Mielenkiintoista nähdä, miten unentarpeelleni käy! Olisihan se hauskaa, kun voisi hyvällä omallatunnolla valvoa iltaisin myöhempään tietäen, ettei se tee hallaa aamuherätykselle.

Sitä ennen on edessä vielä viimeinen tavallinen viikonloppu. Viikonloppurituaaleihini on jo pitkään kuulunut mm. perunalastujen nauttimista perjantai-iltana, minkäköhän sitä nappaisi viimeiseksi perjantaipussiksi? Joulusuklaita on vielä jäljellä aikalailla, mutta pitää laittaa ne jonnekin hyvään talteen odottamaan. Tällä hetkellä vähän jännittää se, miten nirsot makuhermoni sopeutuvat muutokseen. Toivoisin kovasti, että tuotteista löytyisi useampikin minun suulleni sopiva, ettei tarvitse seuraavaa paria kuukautta nauttia pelkästään yhtä ja samaa pirtelöä aamulla, päivällä ja illalla. Varmasti silläkin kyllä pärjäisi, ja kuurin jälkeen voisi kulua ajanpätkä jos toinenkin niin, ettei sama maku missään muussa syötävässä maistukaan. Ensi viikollahan sen sitten näkee!